maanantai 26. joulukuuta 2011

Joululahjoja


Napoleon rakastaa joulukuusta, tai oikeastaan sen koristeita joilla on kiva leikkiä.
. Napoleon The Cat loves our Christmas tree, or at least its decorations. They are fun to play with.

Löytyihän se joulumieli. Kiitos vaan hyvän joulun toivotuksista kaikille! Pari päivää ennen joulua oli sentään luntakin maassa, ihan vain parin päivän verran. Sen jälkeen sää onkin ollut taas etten sanoisi kesäinen, tai ainakin syksyinen.

Joulupukki lienee jo joka paikassa käynyt, joten tämä varsin laiska tonttu voi hieman paljastella tekemisiään. Petunia valmistui jo kaksi viikkoa sitten. Kuvaaminen sisätiloissa on meillä aina haasteellista tiettyjen häiriötekijöiden vuoksi...

Pattern: Petunia. Yarn: Some wool from Estonia, 170g. Needles: 4 mm.
...ulkona kuvaamisen saa sentään tehdä rauhassa. Huom. Kuvauspäivämäärä 11.12.2011 ja ruoho on yhä vihreää. Orvokkikin kukkii vielä taustalla.

 
What an exceptional winter we have this year. Mid-December, and still the grass is green and violets are flourishing.

Pakko myöntää että tämän huivin lanka näytti kauniimmalta kerällä kuin valmiina neuleena. Värit ovat aika... ...sähäkät. Toivottavasti saaja kuitenkin tykkää. Väriterapiaa kaamokseen?
Petunian saajan poikaselle meni siililapaset.

Pattern: Unknown? Yarn: Drops Alpaca, Järbogarn Tindra.
Toinen poikanen saanee samanlaiset pienellä viiveellä. Joulupukkihan on vanha ja hajamielinen, ja toisinaan saattaa toimittaa paketit vääriin osoitteisiin, eikös?

Meidän perheen miehet (mies, poika ja veljet) saivat tällä kertaa pipoja. Laskutaitoinen lähimmäinen hoksaa, että em. määritelmällä saajia on neljä ja kuvassa pipoja on vain kolme. Johtunee siitä, että yksi on vasta menossa puikoille... ...kaikki ovat silti jo piponsa saaneet. Ai miten? No miettikääpäs sitä.
Pattern: Bus hat. Yarn: Rowan pure wool dk, 50g/hat. Needles 4mm.
Veljenvaimo sai lämpimät lapaset. Meikäläisen käsialalla seiskaveikasta nelosen puikoilla neulottuna ovat kuin peltiä: ei mene tuuli läpi ihan herkästi.

Pattern: Novita 7v ekstra. Yarn: Novita 7 veljestä.
Aika moni sukulainen jäi vielä ilman itsetehtyä lahjaa. Nyt on onneksi täällä blogissa ylhäällä kuka sai mitä, joten ensi vuonna voisi vähän vuorotella. Suunnittelin hieman käyttäväni tulevan tammikuun ensi joulun lahjoihin, ettei taas aika loppuisi kesken.
Tänään olikin ainutlaatuinen Tapaninpäivä. Tarkoitus oli viettää sitä mummolassa koko suvun voimalla perinteiseen tapaan. Niin kävikin, mutta jotain kovin epätavallista päivässä silti oli. Nimittäin maan yli pyyhkäissyt talvimyrsky katkaisi mummolasta sähköt aamulla puoli kahdeksalta. Kynttilöitä saatiin kasaan sen verran että nähtiin sytytellä puuhella ja keitellä pannukahvit. Päivän valjettua kävi ilmi, että meidän mummola, joka siis sijaitsee niin maalla kuin vain voi ja liikenneyhteyksien kannalta varsin syrjäisessä paikassa, oli iloisesti motissa. Kaikki ihmisten ilmoille vievät tiet olivat poikki kaatuneiden puiden takia. Mummolan naapurista nuorempi sukulaiseni yritti päästä töihin lähtemään, mutta yritti kaikkia mahdollisia reittejä eikä mistään päässyt autolla läpi. Pari tuntia myöhemmin, kun hänelle sijainen oli jo löytynyt, tiet oli jo ainakin osin raivattu ja loppukin suku pääsi paikalle.
Myrskyisen yön jälkeen paistanut talviaurinko valaisi jouluruokia notkuvaa pöytäämme, mutta jälkiruokakaffeet saatiin juoda taas varsin tunnelmallisessa kynttilänvalossa ja hiukan alkoi jo pimeys harmittaa. Sähköt sentään palasivat vastikään oltuaan kymmenisen tuntia poissa. Mieleenpainuva tapaninpäivä siis kertakaikkiaan. Nyt ei muuta kuin uutta vuotta kohti!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Missä lumi ja joulumieli?

Musta syksy ja alkutalvi on kyllä pitänyt joulumielen piilossa. Missä lumi? Missä pakkanen? Alkaa jo riittää tämä märkä pimeys. Ensimmäinen jouluinen henkäys tulvahti mieleen tänään töiden jälkeen, kun raahauduin viime hetken ostoksille Vantaan Jumbon ostoshelvettiin ja kävelin kuusikauppiaan ohi. Mikä ihana havun tuoksu leyhähti nenääni. Ah, kohta voi kantaa kuusen sisälle!

Kun ei luntakaan ole, heräsin joululahjojen tekoon hieman myöhään. Ei vaan ole ollut yhtään lahjojentekofiilis. Nyt on, ja meikäläiselle ominaiseen tapaan viime hetken paniikki on kaverina. Kaikkea tonttuilua ei voi blogissa vielä paljastaa, mutta viimeisimmän valmistuneen tekeleeni uskallan heittää esille. Tuleva saaja tuskin on blogiani löytänyt...?

A Christmas present made with love for someone who is a real sweetheart: a warm and kind person.
Pattern: Panache. Yarn: Wool from Estonia (8/2, Aadelong? Evilla?), 185g. Needles 4/4.5/5 mm. Size: 75cm*150cm.

Huivilla on kokoa mukavanlaisesti, kuten tästä seuraavasta kuvasta ilmenee. Huomatkaa lintuperspektiivi, josta perheen 15-vuotias pätkä-äitiään katselee. Kuvausapulaisen kärsivällisyys riittää tasan yhteen kuvaan, eikä mieleen tietenkään juolahda mainita, että äiti pitelee huivia rumasti.


Sytomyssykeräys on päättynyt, mutta vielä sen tiimoilta on riittänyt hieman puuhasteltavaa. Tältä meillä näytti eteisessä aamuna eräänä, vähän ennen kuin pakkasin ihanien ahkerien ihmisten neulomat 438 myssyä ja 12 sukkaparia autoon HUS:iin vietäväksi. Tarkempaa raporttia löytyy sytomyssyblogista. Vielä on kodinhoitohuoneen kaapissa nelisensataa viime kevään keräyksen tuottamaa lasten myssyä, jotka pitäisi kipaista viemään K10:lle, ja keräyskumppanillakin on muutama kassillinen myssyjä odottamassa viemistä.

A batch of chemo caps, delivered last week to cancer clinics in Helsinki University Hospital. My sincere thanks belong to all the people who have participated our charity project by knitting and crocheting these!
Kuten uhkailin, käväisin pari viikkoa sitten rukkikehruukurssilla ja hankin myös uuden, kevyemmän värttinän. Nyt minulla on siis niitä jo kaksi, mutta kovin paljon en ole ennättänyt kehrätä. Kehrääminen on kivaa ja ainahan on mukava oppia uutta, mutta siltikin tuntuu siltä, että jatkossakin mieluummin hamstraan ja kulutan lankaa kuin teen sitä itse. Harjoitukset kuitenkin jatkuvat: säästelen tarkempaa raporttia niin kehruuharjoituksista kuin viimeisimmistä kirjaostoksistanikin joulun jälkeiselle ajalle, jolloin ajatuksena olisi ottaa työn alle vähän työläämpiä neuleprojekteja. Sen verran voin paljastaa, että nyt on haaveissa paitsi pöytäkangaspuut, myös ns. moderni rukki...

Pari kuukautta sitten kirjoittelin täällä äitini sairastumisesta. Enpä ole tainnut muistaa mainita, että kaikki on taas hyvin. Kotosalla äiti odottelee joulua, vaikka hänen liikkumisensa onkin aina vaan hankalampaa. Onneksi sisarukseni asuvat sen verran lähellä, että pystyvät auttamaan arjen välttämättömissä puuhissa. 

Eipä sitten muuta tällä kertaa kuin iloista joulun odotusta kaikille blogituttaville! Nyt täytyy mennä taas puuhastelemaan niiden salaisten lahjavalmistelujen parissa. Ihan vähäksi aikaa vaan ennen nukkumaanmenoa ;)

lauantai 3. joulukuuta 2011

Taikajakun saaga: osa III. Happy end, pikkujoulun merkeissä!

Kaikesta vastaanrimpuilustaan huolimatta taikajakku joutui nöyrtymään ja on siis valmis! Vaikka väri on hieman, hmm, sanoisinko haastava (muun asustuksen kannalta), lopputulos on sittenkin kohtalaisen onnistunut.


Pattern: Novita Syksy 2009. Yarn: Novita Rose Mohair, 260g. Needles: Addi 5mm.

Pitkän pähkäilyn jälkeen vaatekaapista löytyi paitsi taikajakkuuni sopivat tummanruskeat housut, myös ruskea puolihame, johon yhdistettynä jakku pääsi jo kanssani työpaikalle osoittautuen kerrassaan toimistokelpoiseksi. Useampikin kollega noteerasi ja kommentoi positiivisesti: väittipä joku jopa, että on ihan minun värisenikin! Ja toinen totesi, että jakku istuu hyvin selkäpuolelta. Kerrankin en jaksanut inttää vastaan vaan kiitin kauniisti tavanomaisen elisamaisen "no emmä ny tiiä, tää ny on vaan tällanen" -jargonin sijasta.


Tavallisesti kovin tylsä työvaihe, eli viimeisten saumojen ompelu, sujui tällä kertaa hilpeissä tunnelmissa. Homma nimittäin hoitui Neuleharppujen keskustelukerhon Jumbo-tapaamisessa, jossa tällä kerralla vietettiin pikkujoulua. Perinteiseen pikkujouluuun kuuluu tottakai kasa lahjoja!


Viimeisenä paikalle saapunut harppuystävä sai kunnian olla tonttuna, ja minulle osui näin hieno paketti!


Sisältönä ihan minun väriseni muistikirja, kuitukärkikyniä sekä Niiskuneiti-rasia täynnänsä lapsuusmuistoja useammallekin Harpulle mieleen palauttaneita kettukarkkeja. Namskis! Huomatkaa iloinen neulova tonttu kortissa, josta lahjan antajaksi paljastui Nele. Kiitos!!!


Itse paketoin lahjaksi kerän valkoista sukkalankaa ja pari Kool Aid-pussia höystettynä suklaakonvehdeilla. Koska halusin mukaan myös jotain ns. henkilökohtaisempaa, väkersin tapani mukaan viimeisenä mahdollisena iltana mukaan neulotun/virkatun tontun, joka päätyi Sansuin laukun somisteeksi. Tonttu tiesi mitä teki, uskonpa että KoolAid-pussini sattuivat kuin sattuivatkin osumaan hänen suosimaansa värimaailmaan!


 A Christmas elf that I made for our knitter groups Little Christmas meeting. This elf is now decorating Sansui's purse.
Tonttuun minulla ei ollut ohjetta, vain malli, jonka sain muutama vuosi sitten rakkaalta vanhemmalta sukulaiselta. Mallissa oli valkoiset tupsut myös tontun käsissä ja jaloissa, mutta jätin ne pois: a) väsymys voitti viime tingan näpertäjän ja b) minusta tonttu oli ihan kiva näinkin, ilman massiivisia valkoisia pompuloita.

Kuluneella viikolla sain myös Neule-Kirpulta tunnustuksen. Kiitos siitä Neule-Kirpulle ja mukavaa joulunodotusaikaa kaikille!

maanantai 28. marraskuuta 2011

Taikajakun saaga, osa II

Jee, minulla on uusi kamera. Aamulla tosin olisi pitänyt olla videokamera latausvalmiina, kun Napoleon the Cat juoksi ympäri olohuonetta pussi päässään. Kissathan rakastavat pahvilaatikoita ja paperikasseja. Pienen riehumisen jälkeen pussi kelpasi nukkumapaikaksikin.


Ihanaa, kun saa taas kunnon kuvia. Vielä kun opin ostostani kunnolla käyttämään. Mutta miksi ihmeessä Verkkokauppa.com muutti loistavalta paikalta Ruoholahdesta jonnekin keskelle Jätkäsaaren rakennustyömaata? Olipas mukavaa kävellä poikittaistuulessa ja sateessa lätäköiden keskellä satoja metrejä parkkipaikalta sisätiloihin. Liikekin oli jotenkin... ...tyhjää täynnä. Mokomakin hehtaarihalli. Kostoksi ostin kamerani Kodin ykkösestä, kun sopivasti oli tullut alennuskuponki kanta-asiakasetuna. Sen ansiosta oli vain 5 EUR kalliimpi kuin Verkkokaupassa.

Mutta itse asiaan. Eilen aamulla hypin riemusta tasajalkaa, kun mittanauha näytti taikajakun helmakappaleen pituudeksi 136 cm. Eli jopa 4 cm ylimääräistä mittaa ohjeen mukaiseen verrattuna. Uusintamittaus näytti 120 cm... venytin vähän ja sain 126 cm... roikotin ilmassa ja sain 130 cm... Ja hitot, totesin ja päättelin mokoman härpäkkeen.

Yritin sitä sitten mittailla moneen kertaan, ja taikajakku jatkoi temppuiluaan. En sitten millään onnistunut toistamaan tuota toivottua 130+cm mittaustulosta. Manasin, kirosin, tuhisin ja puhisin, lopulta otin nuppineulat ja neulasin sen kiinni takakappaleeseen ja hihoihin. Tulos: n. 20 cm liian lyhyt. Melkein paloi hihat. Nimittäin ne taikajakun hihat. Ompelin lopulta helmahärpäkkeen kiinni jakkuun, ettei se pääse minua enempää jallittamaan. Taikajakun taika on siis vangittu. Nyt on helpompi seurata työn etenemistä: enää 10 cm jäljellä, mutta maistuu enemmän ja enemmän tervanjuonnilta.

Onkos kukaan muuten yrittänyt värjätä Rose Mohairia? On käynyt mielessä sekin, että kostoksi taikajakun sisäiselle noidalle upottaisin koko hoidon omaan noitaliemeeni. Tulos tuskin huononisi nykyisestä.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Silkkaa taikuutta!

Eipä ole valmiita käsitöitä esiteltävänä. Vieläkään. Olen viettänyt viime ajat Novita Rose Mohairin parissa, työn alla taikajakku Novitan ohjeella. Alussa ihmettelin mistä tulee lehden käyttämä nimitys taikajakku, mutta nimen alkuperä on kyllä jo selvinnyt. Hidasälyisemmällekin. Nimittäin tuon mallin taika on selvästikin se, että vaikka kuinka neulon ja neulon, mittanauha näyttää joka kerralla samaa lukemaa. Tuo maaginen luku näyttää olevan 96 cm eikä siitä muuksi muutu.

A real magic jacket: no matter how many times I measure this piece, its lenght is always the same - 96 cm (instead of the target - 130 cm). A real source of headache and frustration. Dark and boring November, together with an ugly colour of yarn (which, by the way, is containing way too much acryl): what a killing combination! I hate it already.

Epäilin jo, että kaamosmasennus on pehmentänyt hoksottimeni ja olenkin huomaamattani alkanut tehdä hölmöläisen peittoa eli neuloessani puran työtä samalla toisesta päästä. Siitä ei kuitenkaan näytä olevan kyse: lanka kuluu tasaiseen tahtiin ja loppuu tällä menolla vielä keskenkin, ellei niitä kaivattuja senttejä ala pian löytyä. Marraskuun pimeys, lähestyvä joulustressi suurine suunnitelmineen, hitaasti etenevä työ ja Novita Rose Mohair, vieläpä kalpean possun värisenä (What in the world have I been thinking?) on jokseenkin intoa latistava yhdistelmä. Rakkaat lähimmäiseni, ÄLKÄÄ odottako itsetehtyjä joululahjoja. Tämä projekti saattaa vielä kestää.

Voi tosin olla, että taikajakkutekeleen saakin tämä meidän kisulikulta, joka on jo osoittanut asiaan suurta mielenkiintoa. Jos niitä @%¤/&&! senttejä ei ala näkyä, katti saa ehkä jo ennen joulua täyden vapauden uuden nukkuma-alustan muotoiluun: potentiaaliset nukkumapaikathan pitää aina tampata kynsillä sopivan kuohkeiksi ja pehmeiksi. Minusta tuntuu että Rose Mohair soveltuu siihen tarkoitukseen oikein hyvin.

Onneksi on löytynyt sijaistoimintoja huonosti etenevälle neulomisprojektille. Kehräysharjoitukset ovat alkaneet, mutta perinnerukkini odottaa vielä vuoroaan: takana on lankakauppa Villavyyhdin värttinäkehruukurssi sekä kaksi omatoimista kehräyssessiota värttinän kanssa. Vaikka ilmassa on taikaa, en sentään ole Ruususen tavoin nukahtanut sadaksi vuodeksi, enkä edes muutamaksi viikoksi, vaikka tähän aikaan vuodesta noin kolmen kuukauden talviuni olisikin vähintäänkin tervetullut. Tähän mennessä olen saanut väännettyä n. 120 g Louhettaren luolan värjäämää ihanaa norjalaisvillaa ylikierteiseksi ja möykkyiseksi efektilangaksi, jonka käyttökohde on vielä suuri mysteeri (etenkin, kun kaikki kolme kehräyserää ovat täysin tahattomasti ihan eri paksuisia). Tässä kaunis villa alkuperäisessä muodossaan sekä elämäni ensimmäisen kehruusession tulos. Saatan tarvita hieman lisäharjoitusta, joka taitaa muuten vielä tulla tuhottoman kalliiksi.

Some beautiful norwegian wool, dyed by Knitlob's lair, and the result of my very first spinning lesson.
Huomatkaa kaunis kuvausalusta - Pasilan rautatieaseman Hesburgerin pöytä. Tiedän, nokialaiseni kamera vääristää kyllä värejä, mutta uuden kameran hankinta ei silti vieläkään ole edennyt (mallisuosituksia otetaan vastaan, kun en muutoin osaa päättää...). Ja tässä tapauksessa pinkki on kyllä ihan oikeastikin pinkki.

Tulipas vuodatusta. Viikon valopilkkuna oli Hilimalta saamani postipaketti. Bongasin hänen blogistaan pyöreät tasalukemat ja sain palkinnoksi hieman joulumieltä sekä ihanan väristä seiskaveikkaa. Taidan haluta tästä(kin) langasta jotain ihan vaan itselleni. Kämmekkäitä tai lapasia ajattelin. Kiitos Hilima!

A present from my blog friend Hilima. Thank you very much!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Syystunnelmaa ja joulun odotusta

Kuluneella viikolla oli taas pitkästä aikaa Jumbon Neuleharppujen lahkotapaaminen. Järkytin harppuystäviäni neulomalla arkityylistäni poikkeavaa röyhelöhuivia - pikkujouluvalmisteluja, kenties. Tai joululahjavalmisteluja, en oikeastaan ole vielä päättänyt. Harpputoverien kommenteista päätellen nelikymppiskriisistä on päädytty teinipissistasolle ainakin glitterin määrässä ;)

Frilly scharf; yarn Schachemayr Frilly, 100 g.
 Tämän hurmaavan värisen frillalangan ostin jokunen viikko sitten Soukan Menitasta. Näitä frillalankoja oli myös Lankamaailmassa viime käynnilläni runsain mitoin mitä upeammissa väreissä, mutta sain toistaiseksi hillittyä itseni ostamasta lisää. Periaatteessa näitä huiveja ehkä voisi väkertää joululahjoiksi, mutta  oli jokseenkin tylsää neulottavaa eikä ennen joulua taida olla riittävästi neuletapaamisia joissa sujuisi tylsempikin tekeminen.

Harpputapaamisemme oli taas hilpeä, kuten aina. Sansui oli tehnyt jokaiselle oman lahkomerkin (kuvassa vasemmalla) ja pian Espanjan lämpöön suuntaava Kristiina S. puolestaan toivotteli jo joulun odotusta frivolite-pitsisen (?) lumihiutaleen kera. Kiitokset molemmille!


Huivin valmistuttua jatkoin tapaamisessamme taikajakkua Rose Mohairista. Työ etenee, joskin tämäkin päivä meni enemmänkin puutarhatöiden merkeissä. Piha on nyt lähestulkoon valmiiksi siivottu ja talvi saa tulla. Kuivien lehtien joukosta löytyi vuodenaikaan nähden hämmästyttäviä yllätyksiä: esimerkiksi ruusunnuppu...



...ja täysillä kukkivia orvokkeja...


..kyllä voi olla outo syksy, marraskuu jo pitkällä ja kesäkukat kukassa! Lakastuneiden kuunliljojen alla piileksivät vastikään uuden kukinnan lopettaneet helmililjat. Jaksavatkohan ne keväällä kukkia enää ollenkaan?

Sisätiloissa sentään ollaan suunnilleen vuodenajan rytmissä. Joulukaktukset kukkivat hieman etuajassa.





Jos olisin aavistanut että tulee näin lämmin syksy, olisin kiikuttanut nämä verannalle kylmäkäsittelyyn vasta nyt enkä syyskuussa! Olisi todennäköisemmin kukinta osunut Jouluun.

Houkutus oli kova jo tänään kaivaa joulukoristukset esille, mutta hillitsin itseni. Pari viikkoa vielä ja voi aloittaa talon koristelun! Ei muuta kuin mukavaa marraskuuta kaikille blogiystäville!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Syystunnelmia ja kirjahulluutta

Pitkästä aikaa on valmistuneita neuleita esiteltävänä. Vajaa vuosi sitten syntyi sukuun pieni poika, joka sai syntymälahjaksi vironvillasta neulomani haalarin kokoa 62 cm. Napero on jo kasvanut aikalailla järeäksi jässikäksi, ja tulee pian saamaan yksivuotislahjaksi haalarin porkkanasävyisestä Novita Polku-langasta. Värimaailma on tässä kovin samanlainen kuin tuossa aiemmassa haalarissa: kuinka ollakaan, vauvelin äitsykkä on valinnut molempiin langat ja on selvästi perinyt värimakunsa kummitädiltään eli minulta.

Pattern: Novita Syksy 2011. Yarn: Novita Polku, 220 g/920m. Size: 80cm.

Novita Polku ei hurmaavista värisävyistä huolimatta edelleenkään ole suosikkilankani. Onneksi käyttämistäni kolmesta kerästä vain yhdessä oli noita harmillisia pätkiä, jotka aiheuttivat haalarin selkäosaan n. 5 cmmatkalle kymmenkunta turhaa liitoskohtaa. Värit sentään jatkuivat samasta kohdasta pätkistä huolimatta. Lankaa jäi 80g, joten jonkun pikkuhuivin voisi lopuista vielä väkertää. Lisää Polkua en aio ostaa.

Yhden sytomyssynkin olen saanut valmiiksi. Tästä tuli jokseenkin "mielenkiintoinen" yhdistelmä neuletta ja virkkausta. Tarkoitus oli nimittäin tehdä kierremyssy, mutta koska minulla oli kahta eri nauhabambulankaa ja vain yksi 50 g kerä kumpaakin, keksin tehdä tästä raidallisen version.

Pattern: Kierremyssy (modified). Yarn: Rowan Bamboo Tape, 80g. Size: Adult.

Kappaleen edistyessä kävi ilmi, että Tennessee-langalle tehdystä ohjeesta Rowanin nauhalangalle stetson-tekniikalla arpomani silmukkamäärä meni niin sanotusti päin mäkeä. Myssystä oli tulla nuken päähän sopiva. Koska nauhalanka ei ole maailman mukavimpia neulottavia, jatkoin kapeaa kaitaletta sitäkin pidemmälle ja päätin virkata päälaen saadakseni myssystä riittävän syvän aikuiseen päähän. Sinänsä myssy on kohtalaisen mukiinmenevän näköinen, mutta työn jälkeen en ole tyytyväinen. Reuna, jossa molemmat langat kulkevat mukana, on ruma, eikä oikein maastoudu riittävän huomaamattomasti virkkauksen liitoskohtaan. Toivottavasti tämäkin jonkun päähän kelpaa, eipähän ainakaan ole ihan tusinatavaraa.

Eilen vietettiin iltapäivä ukkokullan kanssa kirjamessuilla - tosin siellä vietimme yhdessä aikaa vain kahvitauon verran ja muuten kuljimme omilla teillämme. Yleensä tuolla aika loppuu kesken ja kaikki ihanat antikvariaatit jäävät kiertämättä, joten tänä vuonna aloitin niistä. Ensimmäinen saalis oli tämä:

Some souvenirs from Helsinki Book Fair 2011. After  I have acquired some knowledge in spinning (or noticed that I will never be able to spin usable quality yarn), this might be the next new technique to learn...
Tuo Mary Oljen reikäompelukirja on ihana, ja tottapuhuen Sirkka-Liisa Riuskan kirja vielä ihanampi! Eikä siinä vielä kaikki, kierrettyäni pari antikvariaattia lisää löysin nämä..
¨
Some more findings from the Book Fair.
Siis lisää Mary Oljen ohjeita, kokoelmateoksena. Ensin hieman harmitti, sillä tästä löytyy samat perustiedot reikäompelusta kuin ensimmäisestä ostoksestanikin. Tarkempi tutustuminen kuitenkin osoitti, ettei reikäompelujen mallivalikoima kuitenkaan ole  sama eli kirjat kyllä täydentävät toisiaan. Näitä kirjoneulemalleja olen himoinnut pitkään, vaikka tutuimmat neuleystäväni tietävätkin etten ole kovin sinut kirjoneuleiden kanssa. Nämä voidaan siis lisätä kategoriaan haasteet ja suuret tulevaisuudensuunnitelmat. Ristipistokirja oli täysin heräteostos, joten nähtäväksi jää tuleeko siitä joskus tehtyä jotakin vai pölyttyykö vain kirjahyllyssä. Näiden lisäksi löysin messuilta vuodelta 1955 peräisin olevan alkuperäisen kotipaikkakuntani historiaa käsittelevän teoksen: sen alkusivuilla oli niin osuva ja herkullinen kuvaus meikäläisten kansanluonteesta, että se oli pakko ostaa pois 50 EUR (!) hinnasta huolimatta. Sain sentään tingittyä hinnasta sen verran että sillä sai melkein kupillisen JuhlaMokkaa.

Kirjamessujen ehdoton kohokohta oli Iderin pieni mutta hymyilyttävä osasto. Käteen jäi molemmat Heli Pukin ihanat akvarellirunokirjat, kasa postikortteja ja posteri, joka odottaa vielä sopivan kaunista kehystä päätyäkseen meille seinälle. Käykääpä ystäväiset kurkistamassa tuota posterissa olevaa runoa, minut se sai ainakin herkistymään! Hymyilin ja kyynelehdin vuoron perään kun illalla luin noita runokirjoja. Epäilen että Iderin verkkokauppa saa minusta vakioasiakkaan.

Niin että tämänvuotisilla kirjamessuilla en sitten ehtinyt ollenkaan niille tavanomaisille kirjakauppojen ja kustantajien uutuusosastoille. Joululahjat jäivät ostamatta mutta sainpahan itselleni hyllyntäytettä. Ukkokullan kanssa mietittiinkin, että kirjastohuoneemme pitäisi laittaa uuteen uskoon: meillä on kirjoja rutkasti enemmän kuin hyllytilaa ja niitä lojuukin sikin sokin joka puolella. En siis hamstraa pelkkiä lankoja, jos joku niin luuli...

maanantai 17. lokakuuta 2011

Nyt se on tehty!

Ai mikä siis? No tartuttu härkää sarvista. Ilmoittauduttu. Kurssille. Taas, sanoi ukkokulta.

Ai että mille kurssille? No, upouusi, ihan vastikään avattu helsinkiläinen lankakauppa Villavyyhti ilmoitteli järjestämistään syyskauden kursseista, ja ohjelmassa on mm. kehruuta. Värttinäkehruuta ja rukkikehruuta.  Ilmoittauduin molemmille, vaikka hirvittää jo etukäteen: varsinkin rukkikurssi, jolla kehruun perusteet ovat jo ns. esitietovaatimuksena. Mailailin asiasta Villavyyhdin Jennin kanssa, ja hän ehdotteli, että värttinäkurssin ja rukkikurssin välissä voisin käydä ns. rauhassa heidän liikkeessään harjoittelemassa. Kuulostaa hyvältä idealta, mutta mutta... asiassa on siis kaksi Isoa Muttaa.  Mutta  No 1: kursseille tulee hintaa jonkin verran, ja entäs sitten, jos meikäläisen nakkisormien näppäryys loppuu tuossa hommassa kättelyssä kesken?  Mutta No 2: Noilla lankakaupan kehruuharjoituksilla saattaa olla suora seurannaisvaikutus - saattaapi olla kallis tapa treenata. Kolmas Mutta: ei se pelaa, joka pelkää, siispä ei muuta kuin harjoittamaan itsekuria. Mars. Kerrankin on jotain odotettavaa marraskuussa. Saatanpa myöhemmin kirjoitella miten tuossa käy. Stay tuned!

Kirjoneulekurssikin tuolta Villavyyhdiltä löytyisi, muttei pidä sentään liikaa ahnehtia. Kuka vielä sanoo ettei minulla ole itsekuria? ;)

Jottei tulisi ihan tylsä ja kuvaton bloggaus, laitetaan tähän vielä pari kaunista kuvaa muistellen mennyttä synttärijuhlintaa (Minullahan ei siis mitään ikäkriisiä ole, ei toki, muuten vaan en nyt pääse näistä synttäreistä yli enkä ohi....). Anoppikin nimittäin muisti minua käsityöaiheisella lahjalla. Appivanhemmat harrastavat huutokauppoja, joista välillä löytyy aarteita. Huutokauppalöydöksistä sain valita itselleni syntymäpäivälahjan, ja esillä oli suunnilleen 5-6 kpl erilaista pöytäliinaa: eri tavalla kirjottuja, erilaisista materiaaleista, eri kokoja ja muotoja... valinta oli vaikea, mutta tähän päädyin:


Birthday present from my in-laws; nice, old, handcrafted tablecloth. Sorry for the lousy photo...
 Oikeasti minulla ei ole edes tuolle sopivan muotoista pöytää (kuvakin piti ottaa sängyn päällä...), eikä kodin värimaailmakaan tällä hetkellä suosi sinistä. Sehän on kuitenkin vain järjestelykysymys, eikös? Sinisävyisiä astioita sentään jo löytyy. En voinut vastustaa väriä ja tätä kaunista kirjontaa.


Olen jo kehitellyt idean siitäkin, miten neliönmuotoinen liina sovitellaan ruokailuhuoneemme pöydälle. Vaatii visiittiä lankakauppaan. Eikun äh... siis kangaskauppaan tällä kerralla. Muitakin ompeluideoita olisi, kunhan saisin ensiksi ompelukoneen kiikutettua huoltoon. Perästä kuuluu.

Ja hei, vielä lopuksi: sattuisiko blogiystävistäni löytymään joku, joka haluaisi myös oppia kehräämään? Saa liittyä kurssiseuraksi, ja olisi jopa toivottavaa!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Vanha Rouva kotona

Bloggailu sen kun harvenee. Voi voi. Tarkoitus ei kuitenkaan ole sitä kokonaan unohtaa: ei vaan ole valmistunut mitään uutta, joten ei ole myöskään ollut mitään pakottavaa tarvetta kuvien jakamiseen. Niinhän se vaan on, että kehuvien kommenttien toivossa kait näitä blogeja pidetään. Eräänlaista itsetunnon kohotusta ja pyrkimystä itsensä esille tuomiseen, mutta kivaa silti. Ihminen on aika outo eläin. Olettekos muuten nähneet näin hienon värisiä ruusuja? Me likes.


Nämä ruusut sain siskoltani viime viikonloppuna, kun lopulta sain järjestymään synttäritarjoilut sukulaisilleni. Parempi myöhään kuin ei... Mutta kuka raaskii ikinä sytyttää noin hienoa kissakynttilää? Uskonpa, että hetken päästä näyttäisi aika irvokkaalta. Lienee siis parempi siis säilyttää sellaisenaan, kuitenkin hienoa kotimaista käsityötä.

Samalla se kaikkein hienoin lahjanikin kotiutui. Eli äidin antama rukki. Ihana. Veljeni oli tämän äidin pyynnöstä hankkinut kirpparilta. Ainoa mikä hieman kaivelee, on se, että tähän on joku mennyt jälkeenpäin laittamaan tumman maalin pintaan. Kuinkahan hieno onkaan ollut alunperin?

My birthday present from my mom: traditional spinning wheel . I still need to collects some courage before I try it...
Aiheeseen perehtyminen piti aloittaa nollasta. Siis teoriaopintoihin, kirjaston suosiollisella avustuksella. Tämmöinen on selailtu pariin kertaan läpi, ja odottaa tarkempaa perehtymistä paremmalla ajalla. Ehkäpä huomenna?

Some theory of spinning already waits on my living room table.

Ensimmäinen asia, mikä tästä kirjasta osui silmään, oli lause, jonka mukaan perinteinen "mummon rukki" on hidassormiselle noviisille erittäin haastava. Jep. Juuri sellaista kannustusta kaipasinkin. Pitääköhän nyt hankkia ensin sellainen helpompi moderni rukki (jotka mielestäni ovat myös varsin rumia), voidakseni todeta ettei meikäläisestä ole tuohon puuhaan ollenkaan? Enpä taida viitsiä. Kun en yleensäkään ole päästänyt itseäni helpolla, miksi tekisin niin nytkään?  Yleensä en ole mennyt yli siitä missä aita on matalin, vaan pikemminkin etsinyt korkeimman mahdollisen kohdan. Minä masokisti. Vakaa aikomus on siis selättää tuo haaste ja oppia kehräämisen jalo taito. Ennemmin tai myöhemmin.

Seuraava pohdinnan aihe olikin sitten kehräämiseen tarvittavan raaka-aineen hankinta, vaan joskus ongelmat ratkeavat itsestään. Aamupäivän itämaisen tanssin tunnilla sain nimittäin vinkin, että Kirkkonummen torilla on Lammasmarkkinat. Sinne siis. Käteen jäi kaksi ihanasti aidolta lampaanvillalta tuoksuvaa isoa vyyhtiä suomenlampaan villasta kehrättyä lankaa joululahjoja varten sekä kyseisten lankojen tuottajan yhteystiedot. Tuo lammastila löytyykin varsin läheltä, ihan muutaman kilometrin päästä, ja kertoivat, että juuri nyt on villaakin saatavilla. Pitää käväistä jonakin iltana. Markkinoilta jäi käteen myös suppilovahveroita, karpaloita ja ihania marinoituja valkosipulinkynsiä, neljää eri makua. Namskis.

My shopping day. Two skeins of Finnsheep wool, almost 400 g, what a nice scent of lamb! I also felt that our living room couch needs some decoration and purchased a cross stitch pillow package, with my favorite colors and gorgeous autumn patterns!
Markkinoilta suuntasin Espoon Menitan lankakahvilaan, enkä sieltäkään selvinnyt ilman ostoksia. Ruskahulluna syysihmisenä tulin ostaneeksi ristipistotyynypakkauksen, jota olen ihaillut jo muutamaan kertaan. Ettei vaan tekeminen loppuisi.

Enää ei muuten tarvitse miettiä onko Novita Polku ihana lanka vai ei. Ei ole. Olen viime päivinä kironnut sen alimpaan Manalaan. Pitäisi kyllä reklamoida Novitalle, mutta kun tuo keskeneräinen työ pitäisi saada valmiiksi! Jotta voisi sekundakerän lähettää Novitalle, pitäisi ensin ostaa yksi uusi tilalle, enkä kyllä laita euron euroa enää tuohon höttöön. Laitan siis reklamaation menemään vasta jälkeenpäin, valokuvat saatteeksi, riittää se sitten korvauksiin tai ei. Jos ei muuten niin valitan vaan valittamisen ilosta. Viimeisin Novita-lehtikin oli niin onneton, että taitaa tilaus pian päättyä. Hyvä puoli oli se, että se ei ainakaan pidentänyt odottavaa työjonoa.

Päivä oli muuten varsin mukava ja olin hilpeällä mielellä aina siihen asti, kunnes sisko soitti. Äiti on viety ambulanssilla sairaalaan, varsin huonossa kunnossa. Huoli on suuri. Enkeleitä siis sinnepäin.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Palmikoita

Aikataulutuksen mestari ei sitten aivan pysynyt aikataulussa viimeisimmän tekeleensä osalta. Kummipojan palmikkopaita valmistui kokonaiset kymmenen päivää myöhässä, eikä se olisi valmistunut ajoissa vaikka olisin jättänyt purkamista vaatineet virheet tekemättäkin. Lanka nimittäin loppui vielä kerran kesken, ja taas piti käväistä Espoon Menitassa. Eilen siellä olikin neuletapaaminen,jossa tikuttelin viimeisen hihan loppuun ostettuani ensin tuon puuttuvan kerän. Menitasta löysin myös sopivat napit. On se niin mukavaa, kun kaikki tarpeellinen löytyy samasta paikasta.

Pattern: Moda 4/2011. Yarn: Sublime Bamboo & Pearls dk, 270 g / 257 m.
Needles: 3,5 & 4 mm. Size: Child, 2/3 years.
Iteljooni saa siis huomenna tehtäväkseen kuljettaa pehmoisen paketin Pohjanmaan lakeuksille. Harmittaa saamattomuuteni, sillä olisin niin halunnut nähdä paidan suloisen, sinisilmäisen ja pellavapäisen hurmurikummipoikani päällä. Täytyy esittää vanhemmilleen nöyrä toive valokuvasta. Sellaisen saaminen tosin edellyttää ihan ensiksi sitä, että varsin vauhdikas kumminaperomme pysyy paikallaan kameran reaktioajan verran.

Tähän saikin luvan loppua neuleiden kesäkausi: ei vähään aikaan puuvillaa eikä bambuakaan, kiitos, vaan villaa, villaa ja enemmän villaa. Mieluusti vaikka merinosellaista. Nyt olen tikutellut kuitenkin vauvanhaalaria, lankana Novita Polku, enkä oikein osaa päättää pidänkö kyseisestä langasta vai en. Ihme höttöä se on, ja pehmoista kerällä, mutta ihmeen karheaa valmiina. Mutta ne värit, on ne vaan niin hienot. Porkkanaa on puikoilla, kuinka ollakaan. Elättelen toiveita, että haalariin hankkimistani keristä jäisi sopiva jämänysä viime Novitassa olleeseen salomoninsolmuasustehuiviin. Eilen Menitassa sorruin myös heräteostoksiin, tosin vain yhden kerän verran: hamstrasin kerän sinistä Schachenmayr Frilly-lankaa myöskin asustehuivia varten. Jossain vaiheessa sekin ostos todennäköisesti alkaa kaduttaa, kun kerä jää pelkäksi lankalaatikon täytteeksi. Niinhän näille efektilangoille yleensä käy. Mutta se väri.

Muutoin viikonloppuohjelmassa on ollut kukkasipulien istuttamista ja rikkaruohojen perkaamista, toivottavasti viimeisen kerran tänä kesänä. Siskokulta käväisi juuri kylässä ja toi minulle omalta mökiltään perennantaimia, joten ne pitäisi myös laittaa vielä maahan ennen talventuloa. Ehkäpä huomenna.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Juhlintaa

Meillä on juhlittu synttäreitä. Itse täytin reilu viikko sitten pyöreitä, kummipoikamme täytti kuluneella viikolla 2v, äitini tänä viikonloppuna 81v, ja pian pääsee poikakultakin mopoikään. Näin hienon kukkakimpun sain tänään sisareni perheeltä. Juuri minun makuuni, paljon lehtevää ja rehevää vihreää sekä syksyn sävyjä.


Viime bloggauksesta onkin jo kuukauden päivät. Varoitan jo etukäteen, että valmistuneita neulomuksia tällä kertaa on turha odottaa - poikkeuksena yksi huivihattu sytomyssykeräykseen.

Pattern: Scarf hat.  Yarn: Katia Bombay (Leftovers from my t-shirt), 82g/.
Needles; 3,5 mm. For our chemo cap charity project.

Synttärijuhlaputki alkoi viime viikolla Jumbon Neuleharppujen lahkotapaamisesta. Harppuystävät eivät olleet kelpuuttaa minua seuraansa tunnustettuani, etten ollut ehtinyt neuloa puoleentoista viikkoon. Jouduin siis lahjomaan heidät kakulla, joka kyllä kelpasi ;) . Sainpa vielä yllätyslahjankin!

My birthday cake in our latest knitter's meeting. And a surprise present from Virpi!

Harppuystäväni Virpi antoi siis minulle sakset: mistä hän oli arvannutkin, että kaikki pikkusakseni olivat kateissa? Taitavana ristipistoilijana Virpi oli pistellyt saksikoristeen nimikirjaimellani varustettuna muliinilangasta, joka on paitsi lempiväriäni, myös sävynimeltään Angelique. Saksien värikin on ihan kuin minua varten, ja tyynyn toinen puoli on kauniin hempeää ruusukangasta. Kiitos Kaunis Virpille! 

My knitter friend Virpi is also a very talented cross-stitcher. She gave me a new pair of scissors, decorated with a self-stitched little pillow. Yarn was selected especially for me - the name of this yarn color at Atalie is Angelique! A better picture can be found from Virpi's own blog.

Synttärijuhlinnan ohessa neuloin Jumbossa kummipojan synttärilahjapuseroa, jonka olin aloittanut jo hyvissä ajoin elokuulla. Álunperin olin jopa liikkeellä niin hyvissä ajoin, että tulin aloittaneeksi myös yhden pikkuhaalarin sekä edellä esittämäni huivihatun ajattelematta ollenkaan, että elo-syyskuun vaihteessa olen niin paljon työreissuja siellä sun täällä, etten ehdi (enkä varsinkaan jaksa) neuloa yhtään! Siispä harpputapaamisessa pusero oli vielä pahasti kesken ja kummipojan synttäreihin  enää kaksi päivää: pyörönä tehty etu- ja takakappale olivat sentään jossain kainaloiden paremmalla puolella ja pääntie lähestyi. Koska toinen ja kolmas nimeni ovat Viime Tinka, olin tuossa vaiheessa vielä sitä mieltä, että pusero vielä valmistuisi ennen naperokullan synttärijuhlia. Jos ei muuten, niin autossa matkalla juhliin Pohjanmaalle.

Toisin kävi. Ukkokulta sentään suostui ajamaan. Matkan aluksi mittailin puseroa siinä toivossa, että pääsisin aloittamaan jo pääntien. Kas kehveliä: ohjetta ja mittanauhaa hetken pyöriteltyäni totesin, että sisälukutaitoni oli hieman ontunut (taas kerran) ja olin aloittanut kainalot 3 cm liian aikaisin. Siis purkamaa - eihän kannata tehdä valmiiksi liian lyhyttä paitaa. Purin n. 10 cm puserosta, ja perille päästyämme olin suunnilleen samassa pisteessä kuin lähtiessämme. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että harpputapaamisessa joku oli maininnut tekeleeni näyttävän hieman pieneltä 2-vuotiaalle. Kannattaisi kait kuunnella tarkemmin harppukavereiden puheita. No, totesin siis sisälukutaitoni kaipaavan lisäharjoitusta, ja menin mukaan kansalaisopiston kirjallisuuspiiriin, enkä ottanut edes neuletta mukaan. Jouduin siis ensimmäisessä tapaamisessa istumaan  paikoillani kokonaista kaksi tuntia keskustelemassa Baudelairen runoudesta ilman että käsillä oli mitään tekemistä, ja olin hyppiä seinille. Ei sillä, että aihe olisi ollut tylsä - päinvastoin - mutta sormeni vaan kaipasivat jotakin näprättävää. Ensi kerralla on varmasti neule mukana. Onkohan tämä joku ADHD:n alalaji? Levottomat kädet -oireyhtymä?

Juhlinta jatkui nyt viikonloppuna lapsuudenkodissani. Tarkoitus oli juhlistaa äitikullan 81-vuotispäivää. Suku tuntui kuitenkin luulevan, että minun jo viidettätoista kertaa vietetty 25-vuotispäiväni olisi jotenkin merkittävämpi tapahtuma. Velikulta esimerkiksi kantoi minulle tällaisen lahjakorin:

Birthday present from my dear brother & his family.
Kori sisälsi vaikka mitä. Kuvassa ei oikein erotu korissa istuva puusta veistetty, tervattu Kurre Orava, joka päätynee sopivaan paikkaan puutarhaamme koristamaan. Muita lisukkeita olivat pullo kuohujuomaa, ammumällejä eli kermatoffeita, kissapatsas ja ihanan iso kasa kukkasipuleita: joukossa pari todella ihanaa ja erikoista tulppaanilajiketta. Mukana oli vieläpä uudet puutarhakäsineet istutuspuuhia varten. Maltan tuskin odottaa ensi kevättä ja sitä, kun nämä kukkivat takapihallamme!


Veljen perhe tuntee siis mieltymykseni: puutarha, kissat ja namuset. Käsityötkään eivät unohtuneet, sillä mukana olivat vielä nämä:


Kummityttöni oli löytänyt kirppikseltä ihanan kirjotun kaitaliinan, joka tulee näyttämään älyttömän hyvältä ruokailuhuoneemme pöydällä yksivärisen ison liinan päällä. Lisäksi mukana oli sukkapuikot ja niille kätevä pidike, jossa voi säilyttää joko puikkoja tai keskeneräistä työtä silmukoiden karkaamatta (minullako muka ufoja kaapeissa...?!).

Siskokulta perheineen sekä toisen kummityttöni perhe toivat minulle kukkien lisäksi myös lahjan. Sain uuden kassin, joka todennäköisesti tulee pääsemään kanssani muutamaan neuletapaamiseen:

Birthday present from my sister & my goddaughter & their families.

Lahjapakkauksen virkaa toimitti siis Virkkuukoukkusen kassi, jossa teksti:
Kyl miul on tää neuloosi nää!

Sisareni taitaa pelätä että minulta loppuu lanka kesken, tai sitten hän tekee tämän ihan tahallaan: paisuttaa lisää jo ennestään pullistelevaa lankavarastoani. Pullistelevassa kassissa oli siis asiaankuuluvat namut (viinipullo ja tummaa 75% suklaata) sekä kaksi vyyhtiä vironvillaa, yksi kerä vihreää Nallea ja kaksi kerää minulle ennestään tuntematonta ruskeasävyistä mohairlankaa. Eipä siinä mitään, kyllä lankaa on aina hyvä olla varastossa! Lisänä oli pitkät ruusupuiset puikot (oikein käyttökelpoisen tuntuiset) sekä Virkkuukoukkusen pikku pussukka täynnä kaikenlaista tarpeellista:


Puikkoja, neuloja, virkkuukoukku, mittanauha... kiitosta vaan, juuri eilen manasin että silmäneulat ovat nekin taas hukan teillä! On meillä ihana perhe. Ja äänekäs, kun ollaan koolla parinkymmenen hengen voimin, kuten tänään. Hässäkästä huolimatta kummipojan puserokin on taas pari askelta lähempänä valmistumista.

Eikä siinä vielä kaikki. Äitikullan minulle hankkima lahja se vasta onkin huomionarvoinen. Kuvat antavat vielä odottaa itseään, sillä kyseinen lahja ei mahtunut tällä reissulla autoomme. Sain nimittäin rukin. Pitäneekin lähteä kirjastoon opiskelemaan kehräämisen teoriaa. Vinkkejä otetaankin vastaan, paitsi kehräämisen aloittamiseen, myös raaka-ainehankintoihin! Epäilen kyllä hieman riittääkö meikäläisellä a) hermot, b) hienomotoriikka tuohon puuhaan, mutta kaikkeahan pitää kokeilla, eikös?! Ja vaikka kehräys ei olisikaan meikäläisen laji, rukki on hieno sisustuselementti. Sormia syyhyttää jo laittaa yläaula uuteen uskoon, jotta rukki saisi sieltä arvoisensa sijoituspaikan.

Kun tässä nyt on ollut kaikenlaisia lahjomuksia, lisätään vielä yksi. Jo monta viikkoa sitten, vielä elokuun puolella, Hilima Neulomosta antoi minulle blogissaan tunnustuksen:


Aiheena oli tunnustaa omat suosikkinsa ja jakaa sitten tunnustus 10:lle bloggaajalle eteenpäin. En jaa tunnustusta enää eteenpäin, koska niin moni sen ansaitseva on sen jo saanut, mutta tunnustan seuraavat asiat:

1. VÄRI: Vihreän ja ruskean sävyt.
2. ELÄIN: Kissa, ehdottomasti!
3. NUMERO: 40  (myönnän, tämän kopioin suoran Hilimalta, oli niin osuva, kengännumeroni siis ;))
4. ALKOHOLITON JUOMA: Kivennäisvesi. Ja Cappuccino.
5. FACEBOOK VAI TWITTER: Facebook. Olen niin kalkkis, etten ole tutustunut Twitteriin vielä ollenkaan.
6. INTOHIMO: Käsityöt (niin ja muuten vaan työt...)
7. LAHJAN SAAMINEN VAI ANTAMINEN: Antaminen. Mutta saaminenkin on vielä kivempaa, ainakin jos lahja osuu niin nappiin kuin nämä synttärilahjat.
8. KUVIO: Öö? Empiretyylinen kirjonta?
9. PÄIVÄ: Lauantai
10. KUKKA: Tulppaani

Kiitokset Hilimalle tunnustuksesta sekä sukulaisille & Virpille lahjuksista! Anopin lahjan laitan näytille sitten, kun äidin antama rukkikin on kotiutunut. Kiitos kimaltelevista lahjoista myös ukkokullalle ja kummipojalle, näiden Positiivarit.fi -sivustolta löytämieni säkeiden myötä!

Minäkö keski-ikäne?
Kuule sie heitukka.
Mie oon mahti-ikäne.

Mahti-ikäne on sellane,
ko ei tartte enää äiteelt kysyvä neuvoa läty paistos
tai ees häräfile marinoimises'

Ko ei tartte välittä,
mitä naapurin lanko mun uuest jakauksest mietti.

Ko viisaut ja kokemust on enempi
ko kaheskymmenes teinis yhteens.

Ko osaa olla ittes kans
pystyp'päin.

Sillee komiast.

lauantai 27. elokuuta 2011

Ajasta jäljessä... ...ja myssyilyä

Blogini on sitten jäänyt hieman ajasta jälkeen. Pari viikkoa sitten taisin lupailla huivikuvia "huomenna". No, onhan päivä vielä huomennakin (kukas se niin lauloikaan?), ja senkin jälkeisenä huomisena, ja senkin jälkeisenä....

Asiasta kukkaruukkuun: kesän Modassa ollut huivi Regian Hand-dye Effectistä päätyi puikoille varsin nopsasti, kun kerran tuota kaunista lankaakin sattui varastosta löytymään. Huivi valmistuikin aika nopsasti, eikä neulomiseen mennyt kuin viisi päivää silmukoiden luonnista. Muutakin elämää tuli elettyä siinä sivussa, totuttuun tapaan.

Pattern: Moda 04/2011 (can also been in Ravelry, named LazyKaty).
Yarn: Regia Hand-dye Effect, 74g/315m. Needles: Addi Clicks, 5mm.
Huivista tuli varsin kiva, vaikka pingotinkin sen huonosti. Katsoin nimittäin Ravelryn kuvia vasta pingotuksen jälkeen, ja vasta niistä oivalsin miten tuo olisi pitänyt tehdä. Kuinka ollakaan, tätä lankaa löytyy stashistä vielä jokunen kerä, joten ties vaikka näitä syntyisi vielä useampikin. Tämä huivikaan ei jää itselle, vaan joku tulee saamaan yllätyslahjan syksyn mittaan. Eikä takuulla osaa sitä odottaa.

Muutoin olen elänyt viime viikot aika neulomusköyhää elämää, sillä aikaa on mennyt taas kaikkeen epäolennaiseen, kuten työntekoon ;). Puikoille olen kuitenkin saanut vanhojen ufojen lisäksi kaksi taaperoneuletta, joista toisen dead-line lähestyy uhkaavasti. Lisäksi syksyn sytomyssykeräys on pyörähtänyt käyntiin. Eilen tapasimme Tikkurilan kirjastossa (siellä siis perjantai-iltaisin, vantaalaisille tiedoksi!), ja aloitin siellä Katia Bombay -paitani jämistä huivihattua. Tänään jatkoimme myssyilyä Soukan  Menita Outletissa, ja päivän tapaamisen aloitin purkamalla eilisen illan tuotokseni: siirto pyöröiltä pitkille puikoille osoitti, että tulossa oli huivihattu valtaisalla yli 60cm päänympäryksellä. Tänään tekele on edennyt paremmin ja kokokin lienee nyt jokseenkin keskivertopäähän sopiva.

Niina on sopinut hirmuisen määrän sytomyssytapaamisia pääkaupunkiseudun kirjastoihin ja lankakauppoihin, joten jos kotona seinät kaatuvat niskaan, kannattaa lähteä mukaan. Itse en ehdi enkä jaksa mukaan kuin satunnaisesti, mutta jompikumpi meistä on yleensä vähintään paikalla. Vielä tapaamisissa ei ole ollut varsinaista väkipaljoutta (liekö kesäisillä säillä osuutensa asiaan), joten mukaan mahtuu kyllä. Kuten keväällä, minulle tai keräyspisteisiin voi nytkin toimittaa myssyjä, jos ei noihin tapaamisiin pääse.

Myssykeräyksen suhteen Novitan Neulomossa ja Facebookissa on kuulunut myös epäileviä ääniä:  on löytynyt myös itse syöpähoidot läpikäyneitä, jotka eivät pidä noita myssyjä tarpeellisina tai käyttökelpoisina. Olen kuitenkin HUS:n syöpäosastojen osastonhoitajia tavattuani vakaasti eri mieltä. Varmasti potilaissa on heitä, jotka mieluummin peittävät palelevan kaljunsa perinteisesti peruukilla, mutta hoitajien kertoman mukaan myssyt ovat äärettömän suosittuja - edellyttäen toki, että ovat hyvistä, pehmeistä ja kutittamattomista langoista tehtyjä. Voin myös kuvitella, että jos tauti napsahtaisi omalle kohdalleni (mikä sukurasitteet huomioiden ei olisi hirmuinen ihme), käyttäisin sata kertaa mieluummin värikkäitä ja hauskannäköisiä myssyjä kuin teennäistä ja hiostavaa peruukkia. Kukin kuitenkin tyylillään tässäkin asiassa.