Joululahjoja

Napoleon rakastaa joulukuusta, tai oikeastaan sen koristeita joilla on kiva leikkiä.
. Napoleon The Cat loves our Christmas tree, or at least its decorations. They are fun to play with.

Löytyihän se joulumieli. Kiitos vaan hyvän joulun toivotuksista kaikille! Pari päivää ennen joulua oli sentään luntakin maassa, ihan vain parin päivän verran. Sen jälkeen sää onkin ollut taas etten sanoisi kesäinen, tai ainakin syksyinen.

Joulupukki lienee jo joka paikassa käynyt, joten tämä varsin laiska tonttu voi hieman paljastella tekemisiään. Petunia valmistui jo kaksi viikkoa sitten. Kuvaaminen sisätiloissa on meillä aina haasteellista tiettyjen häiriötekijöiden vuoksi...

Pattern: Petunia. Yarn: Some wool from Estonia, 170g. Needles: 4 mm.

...ulkona kuvaamisen saa sentään tehdä rauhassa. Huom. Kuvauspäivämäärä 11.12.2011 ja ruoho on yhä vihreää. Orvokkikin kukkii vielä taustalla.

 

What an exceptional winter we have this year. Mid-December, and still the grass is green and violets are flourishing.

Pakko myöntää että tämän huivin lanka näytti kauniimmalta kerällä kuin valmiina neuleena. Värit ovat aika... ...sähäkät. Toivottavasti saaja kuitenkin tykkää. Väriterapiaa kaamokseen?
Petunian saajan poikaselle meni siililapaset.

Pattern: Unknown? Yarn: Drops Alpaca, Järbogarn Tindra.

Toinen poikanen saanee samanlaiset pienellä viiveellä. Joulupukkihan on vanha ja hajamielinen, ja toisinaan saattaa toimittaa paketit vääriin osoitteisiin, eikös?

Meidän perheen miehet (mies, poika ja veljet) saivat tällä kertaa pipoja. Laskutaitoinen lähimmäinen hoksaa, että em. määritelmällä saajia on neljä ja kuvassa pipoja on vain kolme. Johtunee siitä, että yksi on vasta menossa puikoille... ...kaikki ovat silti jo piponsa saaneet. Ai miten? No miettikääpäs sitä.

Pattern: Bus hat. Yarn: Rowan pure wool dk, 50g/hat. Needles 4mm.

Veljenvaimo sai lämpimät lapaset. Meikäläisen käsialalla seiskaveikasta nelosen puikoilla neulottuna ovat kuin peltiä: ei mene tuuli läpi ihan herkästi.

Pattern: Novita 7v ekstra. Yarn: Novita 7 veljestä.

Aika moni sukulainen jäi vielä ilman itsetehtyä lahjaa. Nyt on onneksi täällä blogissa ylhäällä kuka sai mitä, joten ensi vuonna voisi vähän vuorotella. Suunnittelin hieman käyttäväni tulevan tammikuun ensi joulun lahjoihin, ettei taas aika loppuisi kesken.
Tänään olikin ainutlaatuinen Tapaninpäivä. Tarkoitus oli viettää sitä mummolassa koko suvun voimalla perinteiseen tapaan. Niin kävikin, mutta jotain kovin epätavallista päivässä silti oli. Nimittäin maan yli pyyhkäissyt talvimyrsky katkaisi mummolasta sähköt aamulla puoli kahdeksalta. Kynttilöitä saatiin kasaan sen verran että nähtiin sytytellä puuhella ja keitellä pannukahvit. Päivän valjettua kävi ilmi, että meidän mummola, joka siis sijaitsee niin maalla kuin vain voi ja liikenneyhteyksien kannalta varsin syrjäisessä paikassa, oli iloisesti motissa. Kaikki ihmisten ilmoille vievät tiet olivat poikki kaatuneiden puiden takia. Mummolan naapurista nuorempi sukulaiseni yritti päästä töihin lähtemään, mutta yritti kaikkia mahdollisia reittejä eikä mistään päässyt autolla läpi. Pari tuntia myöhemmin, kun hänelle sijainen oli jo löytynyt, tiet oli jo ainakin osin raivattu ja loppukin suku pääsi paikalle.
Myrskyisen yön jälkeen paistanut talviaurinko valaisi jouluruokia notkuvaa pöytäämme, mutta jälkiruokakaffeet saatiin juoda taas varsin tunnelmallisessa kynttilänvalossa ja hiukan alkoi jo pimeys harmittaa. Sähköt sentään palasivat vastikään oltuaan kymmenisen tuntia poissa. Mieleenpainuva tapaninpäivä siis kertakaikkiaan. Nyt ei muuta kuin uutta vuotta kohti!

Missä lumi ja joulumieli?

Musta syksy ja alkutalvi on kyllä pitänyt joulumielen piilossa. Missä lumi? Missä pakkanen? Alkaa jo riittää tämä märkä pimeys. Ensimmäinen jouluinen henkäys tulvahti mieleen tänään töiden jälkeen, kun raahauduin viime hetken ostoksille Vantaan Jumbon ostoshelvettiin ja kävelin kuusikauppiaan ohi. Mikä ihana havun tuoksu leyhähti nenääni. Ah, kohta voi kantaa kuusen sisälle!

Kun ei luntakaan ole, heräsin joululahjojen tekoon hieman myöhään. Ei vaan ole ollut yhtään lahjojentekofiilis. Nyt on, ja meikäläiselle ominaiseen tapaan viime hetken paniikki on kaverina. Kaikkea tonttuilua ei voi blogissa vielä paljastaa, mutta viimeisimmän valmistuneen tekeleeni uskallan heittää esille. Tuleva saaja tuskin on blogiani löytänyt...?

A Christmas present made with love for someone who is a real sweetheart: a warm and kind person.
Pattern: Panache. Yarn: Wool from Estonia (8/2, Aadelong? Evilla?), 185g. Needles 4/4.5/5 mm. Size: 75cm*150cm.

Huivilla on kokoa mukavanlaisesti, kuten tästä seuraavasta kuvasta ilmenee. Huomatkaa lintuperspektiivi, josta perheen 15-vuotias pätkä-äitiään katselee. Kuvausapulaisen kärsivällisyys riittää tasan yhteen kuvaan, eikä mieleen tietenkään juolahda mainita, että äiti pitelee huivia rumasti.

Sytomyssykeräys on päättynyt, mutta vielä sen tiimoilta on riittänyt hieman puuhasteltavaa. Tältä meillä näytti eteisessä aamuna eräänä, vähän ennen kuin pakkasin ihanien ahkerien ihmisten neulomat 438 myssyä ja 12 sukkaparia autoon HUS:iin vietäväksi. Tarkempaa raporttia löytyy sytomyssyblogista. Vielä on kodinhoitohuoneen kaapissa nelisensataa viime kevään keräyksen tuottamaa lasten myssyä, jotka pitäisi kipaista viemään K10:lle, ja keräyskumppanillakin on muutama kassillinen myssyjä odottamassa viemistä.

A batch of chemo caps, delivered last week to cancer clinics in Helsinki University Hospital. My sincere thanks belong to all the people who have participated our charity project by knitting and crocheting these!

Kuten uhkailin, käväisin pari viikkoa sitten rukkikehruukurssilla ja hankin myös uuden, kevyemmän värttinän. Nyt minulla on siis niitä jo kaksi, mutta kovin paljon en ole ennättänyt kehrätä. Kehrääminen on kivaa ja ainahan on mukava oppia uutta, mutta siltikin tuntuu siltä, että jatkossakin mieluummin hamstraan ja kulutan lankaa kuin teen sitä itse. Harjoitukset kuitenkin jatkuvat: säästelen tarkempaa raporttia niin kehruuharjoituksista kuin viimeisimmistä kirjaostoksistanikin joulun jälkeiselle ajalle, jolloin ajatuksena olisi ottaa työn alle vähän työläämpiä neuleprojekteja. Sen verran voin paljastaa, että nyt on haaveissa paitsi pöytäkangaspuut, myös ns. moderni rukki...

Pari kuukautta sitten kirjoittelin täällä äitini sairastumisesta. Enpä ole tainnut muistaa mainita, että kaikki on taas hyvin. Kotosalla äiti odottelee joulua, vaikka hänen liikkumisensa onkin aina vaan hankalampaa. Onneksi sisarukseni asuvat sen verran lähellä, että pystyvät auttamaan arjen välttämättömissä puuhissa. 

Eipä sitten muuta tällä kertaa kuin iloista joulun odotusta kaikille blogituttaville! Nyt täytyy mennä taas puuhastelemaan niiden salaisten lahjavalmistelujen parissa. Ihan vähäksi aikaa vaan ennen nukkumaanmenoa ;)

Taikajakun saaga: osa III. Happy end, pikkujoulun merkeissä!

Kaikesta vastaanrimpuilustaan huolimatta taikajakku joutui nöyrtymään ja on siis valmis! Vaikka väri on hieman, hmm, sanoisinko haastava (muun asustuksen kannalta), lopputulos on sittenkin kohtalaisen onnistunut.



Pattern: Novita Syksy 2009. Yarn: Novita Rose Mohair, 260g. Needles: Addi 5mm.

Pitkän pähkäilyn jälkeen vaatekaapista löytyi paitsi taikajakkuuni sopivat tummanruskeat housut, myös ruskea puolihame, johon yhdistettynä jakku pääsi jo kanssani työpaikalle osoittautuen kerrassaan toimistokelpoiseksi. Useampikin kollega noteerasi ja kommentoi positiivisesti: väittipä joku jopa, että on ihan minun värisenikin! Ja toinen totesi, että jakku istuu hyvin selkäpuolelta. Kerrankin en jaksanut inttää vastaan vaan kiitin kauniisti tavanomaisen elisamaisen "no emmä ny tiiä, tää ny on vaan tällanen" -jargonin sijasta.

Tavallisesti kovin tylsä työvaihe, eli viimeisten saumojen ompelu, sujui tällä kertaa hilpeissä tunnelmissa. Homma nimittäin hoitui Neuleharppujen keskustelukerhon Jumbo-tapaamisessa, jossa tällä kerralla vietettiin pikkujoulua. Perinteiseen pikkujouluuun kuuluu tottakai kasa lahjoja!

Viimeisenä paikalle saapunut harppuystävä sai kunnian olla tonttuna, ja minulle osui näin hieno paketti!

Sisältönä ihan minun väriseni muistikirja, kuitukärkikyniä sekä Niiskuneiti-rasia täynnänsä lapsuusmuistoja useammallekin Harpulle mieleen palauttaneita kettukarkkeja. Namskis! Huomatkaa iloinen neulova tonttu kortissa, josta lahjan antajaksi paljastui Nele. Kiitos!!!

Itse paketoin lahjaksi kerän valkoista sukkalankaa ja pari Kool Aid-pussia höystettynä suklaakonvehdeilla. Koska halusin mukaan myös jotain ns. henkilökohtaisempaa, väkersin tapani mukaan viimeisenä mahdollisena iltana mukaan neulotun/virkatun tontun, joka päätyi Sansuin laukun somisteeksi. Tonttu tiesi mitä teki, uskonpa että KoolAid-pussini sattuivat kuin sattuivatkin osumaan hänen suosimaansa värimaailmaan!



 A Christmas elf that I made for our knitter groups Little Christmas meeting. This elf is now decorating Sansui's purse.

Tonttuun minulla ei ollut ohjetta, vain malli, jonka sain muutama vuosi sitten rakkaalta vanhemmalta sukulaiselta. Mallissa oli valkoiset tupsut myös tontun käsissä ja jaloissa, mutta jätin ne pois: a) väsymys voitti viime tingan näpertäjän ja b) minusta tonttu oli ihan kiva näinkin, ilman massiivisia valkoisia pompuloita.

Kuluneella viikolla sain myös Neule-Kirpulta tunnustuksen. Kiitos siitä Neule-Kirpulle ja mukavaa joulunodotusaikaa kaikille!