sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Aurinkoista pääsiäistä!

Se saapui sittenkin. Kevät nimittäin. Piha vihertää, ja tuntuu uskomattomalta, että vain kolme viikkoa sitten se oli vielä kokonaan lumen peitossa. Onko siis ihme, jos neuleetkin ovat vielä olleet hieman talvisia. Pitkäperjantaina sain valmiiksi Multnomah-huivin Scholler-Wollen Zauberballista. Käyttöä tälle ei taidakaan olla ennen ensi talvea, vaikka huivi onkin kevyt ja lanka enimmäkseen varsin ohutta.


Pattern: Multnomah.Yarn: Schoppel-Wolle Zauberball, 100 g.
Needles: 3.5 mm

Multnomah on mallina kivan näköinen, mutta jokseenkin tylsä neuloa, etenkin koska en yhtään pidä ainaoikein-neuleesta. Sitä jatkoin kuitenkin seuraavassakin työssä - sen sijaan että olisin tuhonnut kaapissa ja olohuoneen nurkissa odottavia ufoja, aloitin taas uuden. Tämä asustehuivi kierrätyssilkistä neulottuna oli niin nopea projekti, ettei se todellakaan ehtinyt ufoutua, vaikka mallin nimestä poiketen etenemistahtini ei ollutkaan ihan maili minuutissa eikä edes kilometri tunnissa. Totuttua nopeampi kuitenkin.


Pattern: Mile-a-minute. Yarn: Karen Noe Sari Soft Silke. Needles: 6mm.
100 g of Sari Soft Silke was enough for two scarfs.

Näiden ohella on hieman edennyt pääsiäisenkeltainen sytomyssy Novita Bambusta. Tänään olen kuitenkin ristipistoillut sormenpääni helliksi. Tarkoitus olisi saada se helpompi ja nopeampi ristipistoufoistani huomenissa valmiiksi. Ukkokulta jo hieman happamana kommentoi että olen sitten pistellyt koko päivän. En suinkaan?? Pyykkiäkin olen pessyt, hoitanut rästissä olevia pyykin silityksiä (kyllä, pääsiäispäivänä, vanhan äitini kauhuksi), ruokaa laittanut (valkosipulimarinoitua karitsaa, nam), ja sitäpaitsi herrahenkilöiden herätessä aamulla uunissa oli jo tulossa juustokakku pääsiäisen kunniaksi.


Aprikoosi-rahkakakku. Käytin kakkuun ohjeesta poiketen appelsiinituorejuustoa sekä kastikkeeseen säilykeaprikoosien lisäksi vauvan mangososetta. Hyvää tuli, päätellen siitä, että meidän pieni perhe söikin tämän saman tien....

Kuvittelin että tästä riittäisi toisellekin pääsiäispäivälle, mutta toisin kävi. Kelpasi kyllä meille vanhemmillekin, mutta juniori tekikin sitten yksinään selvää puolikkaasta kakusta. Suosittelen siis reseptiä, hyvää oli!

perjantai 22. huhtikuuta 2011

SNY:n taivaansininen tervehdys

Salainen Neuleystäväni muisti minua sopivasti pääsiäiseksi saapuneella sinisellä paketilla. Ja sieltähän löytyi vaikka mitä.

April package from my Secret Pal.
Ensinnäkin, SNY oli neulonut taivaansinisestä Drops Merinosta kaksi sytomyssyä, minttumyssyn aikuisten kokoa ja hieman pienemmälle ihmiselle Tennessee -kesäpipon. Kiitos näistä, toimitan siis eteenpäin HUS:iin, isompi lähtee Syöpätautien klinikalle ja pienempi Lastenklinikalle!

Itselleni paketissa oli samasta värimaailmasta vyyhti Teetee Elegantia sekä huiviohje (LaReine, by Angela Tong). Tuota lankaa olenkin monesti kaupassa hypistellyt huivia varten, mutta toistaiseksi olen jättänyt ostamatta: kärsimättömänä ihmisenä olen epäillyt, että noin ohuesta langasta saattaa päätyä ikuisuusprojektiksi. En siis ole hylännyt ajatusta, vaan lykännyt tuonnemmaksi nopeampien projektien alta ;D. Kiitos SNY, nyt kesälomienkin hiljalleen lähestyessä saatan saada tuotakin kokeilua nytkähtämään eteenpäin, kun kerran lankakin on jo valmiina!

Muina pikkumuistamisina paketissa oli mittanauha, kerroslaskuri ja pääsiäiskoristeita. Kiitos myös näistä, lisätarvikkeita aina tarvitaan, koska niillä on taipumusta toisinaan kadota selittämättömällä tavalla. 

torstai 14. huhtikuuta 2011

Kevään ihanuuksia ja uuden oppimista

Viikonloppuna ufojen tuhoamisen ohessa tuli puuhasteltua muutakin. Lauantaina olin jälleen Soukan Menitan neuletapaamisessa, ja kuinka ollakaan, aloitin uuden työn. Puikoille päätyi lankavaraston uumenista viime syksynä heräteostoksena hankkimani Zauberball-kerä, tavoitteena saada aikaan siitä Multnomah-huivi. Jos ei muuten niin vapuksi, ettei tästä tulisi kokoelmiini taas uutta ufoa.

Sunnuntaina päädyimme ukkokullan kanssa puutarhamessuille, ja löytyihän se kevätmieli taas. Tämmöisiä aarteita tarttui matkaan:

Ihana lumiruusu - My precious snowrose! 

Palloesikoita löytyi 3 kpl.
Esikoiden ja lumiruusun lisäksi lähdin messuilta mukanani 4 kpl pioneja (suosikkiperennani) sekä muutamia siemenpusseja. Nyt on sitten mustasilmäsusannaa, tuoksuhernettä ja aitoelämänlankaa esikylvöksenä odottamassa lämpimämpiä säitä. Tämä joka keväinen kasvun ihme on hämmästyttävä: vasta eilen kylvin aitoelämänlangat ja nyt jo puskevat päätään mullasta.

Tiistaina osallistuin Menita Outletin neulahuovutuskurssille. Viime kesästä asti minulla on ollut kaapin täydeltä neulottuja ja pesukoneessa huovutettuja tekeleitä odottamassa neulahuovutuskoristelua, mutta rimakauhu on estänyt tarttumasta toimeen. Osana v. 2010 KesäYön Hullutuksia neuloin Novita Huopasesta pannumyssyn ja patakintaan. Noissa vanhan Novita-blogini kuvissa ovat vielä neulomisen jäljiltä, mutta jo kuukausia ovat olleet huovutettuna odottamassa loppusilausta. Tarkoitus oli tehdä näihin vain valkoisesta hahtuvasta jonkinlaisia koukeroita, mutta toisin kävi. Jopa minulla alkoi jonkinlainen luovuus kukkia, kun neulaamisen alkuun pääsin:

My first trial of needle felting.

Näistä tuli sittenkin aika kesäisiä! Tarkoituksena oli somistaa näillä omaa keittiötä, mutta saatuani myssyn valmiiksi muistin, että meidän perinteiselle kahvipannulle kävi kehnosti joulun alla. Joku poltti siinä glögit pohjaan niin, että karstaa ei saa siitä kirveelläkään irti. Näin ollen nämä tekeleet taitavat päätyä äitienpäivälahjaksi. Vielä koristelua odottaa 6 kpl Huopanen Mixistä neulottuja tabletteja, mutta huovutuksessa on nyt luova tauko: patakinnas koitui huovutusneulojeni (ja myös varaneulapaketin) kohtaloksi. Näköjään nuo saa poikki varsin helposti.

Valmistuneet patakinnas ja pannunmyssy poistivat siis kaksi ufoa listaltani. Kolmas valmistunut ufo on se valkoinen sytomyssy, jonka esittelin viimeksi ja joka odotti vain pikkupätkää lisää lankaa. Homma hoitui loppuun tänään Lankatalo Priiman sytomyssytapaamisessa. Jotta keskeneräiset tekeleet eivät kuitenkaan loppumaan pääsisi, aloitin samantien uuden myssyn ;D.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Tuhoa ufosi vol.1 &2: purkamista ja viimeistelyä


IHANAA KEVÄTTÄ YSTÄVÄISET!
The spring is finally here and snow started to melt, as hopeless as it seemed one week ago!
My subject for this post is destroying some UFOs... 

Novitan Neulomo-palstoilla on huhtikuun ajan käynnissä Tuhoa ufosi -kampanja. Tiedoksi niille, joille sana ufo vielä tarkoittaa jotain avaruudesta peräisin olevaa lentävää esinettä (jonka joku siskon serkun kummin kaima on ehkä joskus ehkä jossain havainnut): oikeasti lyhenne ufo tulee sanoista UnFinished Object, mikä voitaneen vapaasti kääntää esimerkiksi sanoilla keskeneräinen tekele. Harva innokas käsityöihminen kiistää näiden olemassaoloa, ja heidän perheenjäsenensäkin ovat niitä tiheästi havainneet. Ainakin meillä. Olin aiemmin kiltin tytön perikuva siinä mielessä, että työn alla oli yksi neule kerrallaan ennen kuin aloitin uutta, kunnes jouduin pahoille teille. Viimekesäinen KesäYön Hullutus totutti minut siihen, että keskeneräisiä töitä voi ollakin useampia yhtäaikaa. Sen jäljiltä kaapissani on vieläkin monta ufoa, joista osa kaipaa vain pientä loppuhiomista ja osa on vasta alulla, ja saattaa jopa joutua puretuksi. 

Ufotilanteeni räjähti käsiin pari viikkoa sitten, kun mummolareissulla tuli kaiveltua nuoruudenkotini komeroita. Palasin kotiin mukanani yhteensä kolme muovikassillista jämälankoja, ufoja (joista suurta osaa en muistanut olevan olemassakaan) ja ihan iskemättömiä, jopa laadukkaita 1980/90-lukujen lankakeriä. Huoh. Mikähän pakko minua ajoi nuo jämänyssäkätkin tänne pelastamaan - ei niillä mummolassakaan näyttänyt mitään hätää olevan.

Summa summarum: ufoinventaario löysi näitä kaappien kätköiltä jopa 17, enkä takaa että lukumäärä on lopullinen. Lisääkin voi vielä putkahtaa esiin. (Ja tähän tempaukseen piti sitten laskea mukaan myös huhtikuun aikana aloitetut tulevat potentiaaliset ufot, joten lukumäärä ei jää tuohon seitsemääntoista...) Siispä tuumasta toimeen.

Viime sunnuntaina aloitin helpoimmista. Ensimmäisen käsittelyn kohteeksi joutui virkkuutyö, jonka tarkoitus ja koko olemassaolokin oli jo unohtunut. Tämä oli siis näitä mummolan kaappien kyseenalaisia aarteita. Oletettavasti alulla on joskus ollut kesäpaita itselle. Materiaali oli kokenut jonkinlaisen muodonmuutoksen virkatessa: ilmeisesti puuvilla muuttuu käsissäni pelliksi. Lieneekö joku alkemian alahaara tämäkin?

Destroy your UFOS, part 1: Crocheted project from 1980s, was forgotten already, unknown, origin in my high school days 1988-90 (I think?).  Hard as metal. Transformed from cotton to iron in my hands???
Päätös tämän osalta oli helppo: purkuun. Koska noita jämälankoja riittää meillä muutenkin, lahjoitin nämä puuvillat sytomyssykeräyksen tarveaineiksi.

Transformed from metal back to cotton!
I gave these skeins to charity - they would suit well for knitting or crocheting chemo caps.
 Ufo No 2 oli myös jo päässyt unohtumaan, samoin se, kenelle tätä pikkuista hihaa (kokoarvio 90cm) olen alkanut tekemään. Jälleen kyse on projektista, joka lienee alkanut 1980-90-luvuilla ja on nukkunut siitä asti Ruususen unta mummolan kaapin kätköillä. Taitaa olla ensimmäinen kirjoneuleharjoitelmani, ja sen kyllä huomaa...
Destroy your ufos, part 2: also started in end of 1980s, or in 1990s.Who can remember?
Probably my first trial of coloured knitting.
 Eli purkuun meni sekin. Näistä langoista oli jo vaikeampi luopua, mutta silti luovutin lopulta (ihan pienimpiä nysäkeriä lukuun ottamatta) myssyihin nämäkin.


I also decided to destroy this one, and again gave away the yarn (surprise, for chemo caps!).

Seuraava projekti oli siinä ja siinä oliko edes ufo. Joskus tammikuulla olin kaivanut esiin kerään vanhaa Novita Jamaicaa ja aloittanut sytomyssyvirkkauksen - ohje oli Ravelrystä ja saattoi olla nimeltään Envy. Virkkaustaitoni yhdistettynä englanninkieliseen ohjeeseen ei kuitenkaan ollut hyvä yhdistelmä, eikä tästäkään mitään myssyä muistuttavaa alkanut muotoutua. Siis purkuun. Keskiosa oli erillinen kukkanen, jonka päätin pitää ja koristella sillä vielä jonkun myssykän. Tämän langan jätin vielä itselle.

UFO no 3: Was this really supposed to become a chemo cap? I don't think so...

...it will become only a decoration for a cap, at most... THIRD UFO DESTROYED!
Mummolan aarteita oli myös seuraava. Tämän olemassaolon olen jopa muistanut, valitettavasti. Tästä piti tulla kesäpaita yhdelle kummitytöistäni joskus v. 1998, mutta neitokainen on jo hieman kasvanut tästä ulos... Palat olivat valmiina, mutta viimeistely silloin jäi, koska silmääni häiritsi (ja kyseisen tytön äidin silmää olisi todennäköisesti häirinnyt vielä enemmän) tuo väriraja etukappaleessa: yksi kerä oli hieman eri sävyä.

UFO No 4: A hibernating project from end of 1990s: a nice, lacy & cabled sweater for my goddaugher (size appr. 90cm?). Only MAJOR problem was the difference in yarn color in front part. Well, she can not quite wear this anymore.

Tämän työn osalta kaipasin konsultaatioapua ja nappasin palat mukaani novitalaisten Jumbon neuletapaamiseen torstaina. Yllätyksekseni paidasta syntyi melkein huutoäänestys, jossa voiton nappasi Paella. Viimeistelin työn eilen ja Paella saa paidan tyttärelleen vietäväksi seuraavalla tapaamiskerralla. (Toivottavasti tytön pää menee kauluksesta läpi, olin silloin nuorena päätellyt tuon hieman tiukkaan...)

UFO No 4 turned out to be a nice shirt anyway, and I found a new owner for it from our knitting group.
Again, this colour seems to be quite fashionable ;D
Kaksi seuraavaa eivät vielä kovin pahasti olleet ufoutuneet. Kyse oli helmi-maaliskuulla aloitetuista sytomyssyistä, joissa vain viimeistely oli kesken.

UFO No 5: Pattern: Minttu-myssy. Yarn unknown. Women's size.
Ollakseni ihan rehellinen, äskeisestä Minttumyssystä viimeinen kiinteillä silmukoilla virkattu reunakerros on vieläkin hieman kesken ja odottaa sitä, että löytäisin jostain (Pukinmäen sytotapaamisesta?) pienen nyssäkän sopivaa lankaa. Jos ei löydy, virkkaan siihen vaaleanpunaisen reunuksen. 

UFO No 5. Pattern: Spiraalimyssy. Yarn: Novita Bambu. Decoration from the book "100 flowers to knit and crochet".
Warning: there seems to be a mistake in the pattern, and the size will be huge, unless you reduce the number of stitches!
I used 140 stitches and size is suitable for myself. I admit, this decoration requires some sense of humor from the user...
Ullaneuleen spiraalimyssy oli sellaisenaan jotenkin niin kovin tylsä, että heitin siihen koristeeksi kirjasta "Anna kaikkien kukkien kukkia" löytämäni porkkanan. Tämä on minun mielestäni aika hauska, eri asia on löytyykö myssylle riittävän huumorintajuista käyttäjää? Oma teinini oli ainakin tuosta kauhuissaan. Saatteeksi menevään lappuun kyllä kirjoitin, että koriste on helppo irrottaa jollei tykkää...

Viikko sitten lauantaina Menita Outletin neuletapaamisessa hiplasin Dalegarn Lerke -lankaa, joka oli vasta saapunut valikoimiin. Ja niinhän siinä kävi, että siitä kerästä syntyi huivihattu sytomyssykeräykseen. Samalla kokeilin magnoliapuisia kantikkaita pitkiä puikkoja, jotka eivät kylläkään oikein sopineet minun tiukkiskäsialalleni. Koristeet ovat omasta jämälankavalikoimasta.

Pattern: Huivihattu. Yarn: Dalegarn Lerke, 50 g. Size for a small girl.
Tämmöistä tänään. Huivihattu ei varsinaisesti ehtinyt ufoksi asti, mutta tempauksen sääntöihin kuului, että myös huhtikuun aikana aloitetut työt lasketaan. Koska minua vaivaa tätä nykyä kaamea startiitti, luon näköjään uusia ufoja samaan tahtiin kuin lopettelen vanhoja. Niinpä kesken on eilisen jälkeen jo kaksi muuta huhtikuussa aloitettua työtä. Vaan kyllä tämä tästä. Pääasia että saa edes osan noista vanhoista pois. Projekti jatkuu.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Tuleekohan se kesä koskaan? Onneksi on ainakin uutta lämmintä päälle!

Aletaan kissan kanssa molemmat tuskastua tähän talveen. Kissi tykkää näin talviaikaan ulkoilla lasitetulla verannalla, mutta mieli tekisi selvästi jo päästä kieriskelemään kevätnurmikolle. Vaan tuleeko se kesä tänä vuonna ollenkaan? Epäilys iskee väistämättä, kun katsoo ulos ikkunasta. Täällä Suomen etelässä kun on lunta vieläkin aivan riittämiin.

Do we ever get summer again? We still have way too much snow and it is April already.

Jossain tuolla lumipeitteen alla piilossa on viime kesällä urakoimamme terassi, joka kaipaisi ympärilleen istutuksia vielä ennen toukokuisia perhejuhlia. Kuva on siis otettu eilen. Taitaakin käydä niin, että piha on parhaimmillaankin vasta kuravelliä siinä vaiheessa, kun meillä juhlia vietetään, ja istutukset saavat odottaa aikaa parempaa. Ilmankos ei kesälangat vielä ole alkaneet houkutella.

Jos ei aurinko muuten paista, täytyy auringon lämpöä etsiä langoista ja neuleista. Miksi muuten aina käy niin, että työn valmistuminen jää kiinni 5-10 g nöttösestä, jolloin on pakko ostaa koko kerä tai vyyhti ja varastoon jää taas jämänyssäköitä? Perjantai-illan tikuttelin palmikkoliiviäni ranteet hellinä, vain todetakseni ennen eilistä Soukan Menitan sytomyssytapaamista, että pakko on ostaa vieläkin yksi vyyhti. En siis nytkään päässyt kaupasta ulos ilman lankaa. Eikä ostaminenkaan vielä riitä, keriäkin ne langat pitää, ja se vasta onkin hankalaa silloin, kun apuna on auttamishaluton teini ja yli-innokas kissa. Pitäisi kait hankkia vyyhtiteline.

Sometimes our cat is just too anxious to help me with my yarn.
Tulihan tuo kuitenkin kerittyä, ja tänään aamulla sain lopulta viimeisteltyä palmikkoliivini. Tästä tuli hieno, vaikka itse sanonkin!

Pattern: Weave (Sublime Yarns #630). Published in Moda 5/2010.
Yarn: Cornelia Hamilton / Heaven's Hand Wool Classic, hand-dyed, 410 g, purchased at Menita Outlet in Espoo.
Needles: Knit Pro round needles, 4,5 mm. Size: 40/42.

Nappilöytö (myöskin Menitasta) miellyttää kovasti ja sopii mielestäni tähän kuin nenä päähän. Ohje oli Sublime Yarnsin merinovillalle, joka varmaankin olisi ollut pehmeämpää ja paremmin laskeutuvaa kuin Heaven's Hand. Tästä ei kuitenkaan tullut niin jäykkä ja tönkkö kuin pelkäsin, joten ei isompaa valittamista sen suhteen.

This nice button was found at Menita Outlet as well. I love it!
Tosin, täydellisyydentavoittelija kun olen, jotain parannettavaa jää aina joka työhön. Tässä jäi hieman kaivelemaan langan väritys: vaikka kaikki ostamani langat olivat samaa väriä ja vyötteen mukaan myös samaa värjäyserää, erottuu yksi vyyhdeistä selvästi muita tummempana, varsinkin selkäpuolella.

Again, this work is not perfect either. One skein of yarn was significantly darker in color than others, even though it was from the same batch.

Käsinvärjätyn langan haittapuolia selvästikin! Menitan ystävällinen myyjä kyllä varoitti minua valitsemaan vyyhdit tarkasti, mutta jotenkin ne eivät silloin näyttäneet niin isosti eroavan. Tämä menee siis ihan omaan piikkiin. Vyötärön kapein kohta ei myöskään osu ihan täydellisesti oikealle korkeudelle minun vartalolleni, joten istuvuus ei myöskään ole täydellinen. Muita virheitä en tästä ole keksinyt vaikka olen kovasti yrittänyt: onnistunein työni tänä vuonna, siis. Tai toiseksi onnistunein, vuoden ensimmäinen huivi oli se paras, mutta se olikin suurimmaksi osaksi neulottu jo viime vuoden puolella.

Varastoon jäi vielä 90 g tätä lankaa, mutta keksin sille jo käyttökohteen: ehkä yritän taas opetella kirjoneuletta. Yllätys yllätys - suunnitelmani edellyttää ilmeisesti taas lankaostoksia - vieläkin lisää tummanvihreää seiskaveikkaa. Syvä huokaus. Olen ilmeisesti keksinyt ikiliikkujan, joka kulkee kotini ja lankakaupan väliä.

Eilisistä sytomyssyilyistä kirjoittelinkin jo asianomaiseen blogiin. Omat myssytuotokseni ovat vielä viimeistelyä vaille, joten niistä sekä Neulomossa käynnissä olevasta Tuhoa ufosi -projektista tuonnempana. Stay connected.