Taikajakun saaga, osa II

Jee, minulla on uusi kamera. Aamulla tosin olisi pitänyt olla videokamera latausvalmiina, kun Napoleon the Cat juoksi ympäri olohuonetta pussi päässään. Kissathan rakastavat pahvilaatikoita ja paperikasseja. Pienen riehumisen jälkeen pussi kelpasi nukkumapaikaksikin.

Ihanaa, kun saa taas kunnon kuvia. Vielä kun opin ostostani kunnolla käyttämään. Mutta miksi ihmeessä Verkkokauppa.com muutti loistavalta paikalta Ruoholahdesta jonnekin keskelle Jätkäsaaren rakennustyömaata? Olipas mukavaa kävellä poikittaistuulessa ja sateessa lätäköiden keskellä satoja metrejä parkkipaikalta sisätiloihin. Liikekin oli jotenkin... ...tyhjää täynnä. Mokomakin hehtaarihalli. Kostoksi ostin kamerani Kodin ykkösestä, kun sopivasti oli tullut alennuskuponki kanta-asiakasetuna. Sen ansiosta oli vain 5 EUR kalliimpi kuin Verkkokaupassa.

Mutta itse asiaan. Eilen aamulla hypin riemusta tasajalkaa, kun mittanauha näytti taikajakun helmakappaleen pituudeksi 136 cm. Eli jopa 4 cm ylimääräistä mittaa ohjeen mukaiseen verrattuna. Uusintamittaus näytti 120 cm... venytin vähän ja sain 126 cm... roikotin ilmassa ja sain 130 cm... Ja hitot, totesin ja päättelin mokoman härpäkkeen.

Yritin sitä sitten mittailla moneen kertaan, ja taikajakku jatkoi temppuiluaan. En sitten millään onnistunut toistamaan tuota toivottua 130+cm mittaustulosta. Manasin, kirosin, tuhisin ja puhisin, lopulta otin nuppineulat ja neulasin sen kiinni takakappaleeseen ja hihoihin. Tulos: n. 20 cm liian lyhyt. Melkein paloi hihat. Nimittäin ne taikajakun hihat. Ompelin lopulta helmahärpäkkeen kiinni jakkuun, ettei se pääse minua enempää jallittamaan. Taikajakun taika on siis vangittu. Nyt on helpompi seurata työn etenemistä: enää 10 cm jäljellä, mutta maistuu enemmän ja enemmän tervanjuonnilta.

Onkos kukaan muuten yrittänyt värjätä Rose Mohairia? On käynyt mielessä sekin, että kostoksi taikajakun sisäiselle noidalle upottaisin koko hoidon omaan noitaliemeeni. Tulos tuskin huononisi nykyisestä.

Silkkaa taikuutta!

Eipä ole valmiita käsitöitä esiteltävänä. Vieläkään. Olen viettänyt viime ajat Novita Rose Mohairin parissa, työn alla taikajakku Novitan ohjeella. Alussa ihmettelin mistä tulee lehden käyttämä nimitys taikajakku, mutta nimen alkuperä on kyllä jo selvinnyt. Hidasälyisemmällekin. Nimittäin tuon mallin taika on selvästikin se, että vaikka kuinka neulon ja neulon, mittanauha näyttää joka kerralla samaa lukemaa. Tuo maaginen luku näyttää olevan 96 cm eikä siitä muuksi muutu.

A real magic jacket: no matter how many times I measure this piece, its lenght is always the same - 96 cm (instead of the target - 130 cm). A real source of headache and frustration. Dark and boring November, together with an ugly colour of yarn (which, by the way, is containing way too much acryl): what a killing combination! I hate it already.

Epäilin jo, että kaamosmasennus on pehmentänyt hoksottimeni ja olenkin huomaamattani alkanut tehdä hölmöläisen peittoa eli neuloessani puran työtä samalla toisesta päästä. Siitä ei kuitenkaan näytä olevan kyse: lanka kuluu tasaiseen tahtiin ja loppuu tällä menolla vielä keskenkin, ellei niitä kaivattuja senttejä ala pian löytyä. Marraskuun pimeys, lähestyvä joulustressi suurine suunnitelmineen, hitaasti etenevä työ ja Novita Rose Mohair, vieläpä kalpean possun värisenä (What in the world have I been thinking?) on jokseenkin intoa latistava yhdistelmä. Rakkaat lähimmäiseni, ÄLKÄÄ odottako itsetehtyjä joululahjoja. Tämä projekti saattaa vielä kestää.

Voi tosin olla, että taikajakkutekeleen saakin tämä meidän kisulikulta, joka on jo osoittanut asiaan suurta mielenkiintoa. Jos niitä @%¤/&&! senttejä ei ala näkyä, katti saa ehkä jo ennen joulua täyden vapauden uuden nukkuma-alustan muotoiluun: potentiaaliset nukkumapaikathan pitää aina tampata kynsillä sopivan kuohkeiksi ja pehmeiksi. Minusta tuntuu että Rose Mohair soveltuu siihen tarkoitukseen oikein hyvin.

Onneksi on löytynyt sijaistoimintoja huonosti etenevälle neulomisprojektille. Kehräysharjoitukset ovat alkaneet, mutta perinnerukkini odottaa vielä vuoroaan: takana on lankakauppa Villavyyhdin värttinäkehruukurssi sekä kaksi omatoimista kehräyssessiota värttinän kanssa. Vaikka ilmassa on taikaa, en sentään ole Ruususen tavoin nukahtanut sadaksi vuodeksi, enkä edes muutamaksi viikoksi, vaikka tähän aikaan vuodesta noin kolmen kuukauden talviuni olisikin vähintäänkin tervetullut. Tähän mennessä olen saanut väännettyä n. 120 g Louhettaren luolan värjäämää ihanaa norjalaisvillaa ylikierteiseksi ja möykkyiseksi efektilangaksi, jonka käyttökohde on vielä suuri mysteeri (etenkin, kun kaikki kolme kehräyserää ovat täysin tahattomasti ihan eri paksuisia). Tässä kaunis villa alkuperäisessä muodossaan sekä elämäni ensimmäisen kehruusession tulos. Saatan tarvita hieman lisäharjoitusta, joka taitaa muuten vielä tulla tuhottoman kalliiksi.


Some beautiful norwegian wool, dyed by Knitlob's lair, and the result of my very first spinning lesson.

Huomatkaa kaunis kuvausalusta - Pasilan rautatieaseman Hesburgerin pöytä. Tiedän, nokialaiseni kamera vääristää kyllä värejä, mutta uuden kameran hankinta ei silti vieläkään ole edennyt (mallisuosituksia otetaan vastaan, kun en muutoin osaa päättää...). Ja tässä tapauksessa pinkki on kyllä ihan oikeastikin pinkki.

Tulipas vuodatusta. Viikon valopilkkuna oli Hilimalta saamani postipaketti. Bongasin hänen blogistaan pyöreät tasalukemat ja sain palkinnoksi hieman joulumieltä sekä ihanan väristä seiskaveikkaa. Taidan haluta tästä(kin) langasta jotain ihan vaan itselleni. Kämmekkäitä tai lapasia ajattelin. Kiitos Hilima!

A present from my blog friend Hilima. Thank you very much!

Syystunnelmaa ja joulun odotusta

Kuluneella viikolla oli taas pitkästä aikaa Jumbon Neuleharppujen lahkotapaaminen. Järkytin harppuystäviäni neulomalla arkityylistäni poikkeavaa röyhelöhuivia - pikkujouluvalmisteluja, kenties. Tai joululahjavalmisteluja, en oikeastaan ole vielä päättänyt. Harpputoverien kommenteista päätellen nelikymppiskriisistä on päädytty teinipissistasolle ainakin glitterin määrässä ;)



Frilly scharf; yarn Schachemayr Frilly, 100 g.

 Tämän hurmaavan värisen frillalangan ostin jokunen viikko sitten Soukan Menitasta. Näitä frillalankoja oli myös Lankamaailmassa viime käynnilläni runsain mitoin mitä upeammissa väreissä, mutta sain toistaiseksi hillittyä itseni ostamasta lisää. Periaatteessa näitä huiveja ehkä voisi väkertää joululahjoiksi, mutta  oli jokseenkin tylsää neulottavaa eikä ennen joulua taida olla riittävästi neuletapaamisia joissa sujuisi tylsempikin tekeminen.

Harpputapaamisemme oli taas hilpeä, kuten aina. Sansui oli tehnyt jokaiselle oman lahkomerkin (kuvassa vasemmalla) ja pian Espanjan lämpöön suuntaava Kristiina S. puolestaan toivotteli jo joulun odotusta frivolite-pitsisen (?) lumihiutaleen kera. Kiitokset molemmille!

Huivin valmistuttua jatkoin tapaamisessamme taikajakkua Rose Mohairista. Työ etenee, joskin tämäkin päivä meni enemmänkin puutarhatöiden merkeissä. Piha on nyt lähestulkoon valmiiksi siivottu ja talvi saa tulla. Kuivien lehtien joukosta löytyi vuodenaikaan nähden hämmästyttäviä yllätyksiä: esimerkiksi ruusunnuppu...

...ja täysillä kukkivia orvokkeja...

..kyllä voi olla outo syksy, marraskuu jo pitkällä ja kesäkukat kukassa! Lakastuneiden kuunliljojen alla piileksivät vastikään uuden kukinnan lopettaneet helmililjat. Jaksavatkohan ne keväällä kukkia enää ollenkaan?

Sisätiloissa sentään ollaan suunnilleen vuodenajan rytmissä. Joulukaktukset kukkivat hieman etuajassa.

Jos olisin aavistanut että tulee näin lämmin syksy, olisin kiikuttanut nämä verannalle kylmäkäsittelyyn vasta nyt enkä syyskuussa! Olisi todennäköisemmin kukinta osunut Jouluun.

Houkutus oli kova jo tänään kaivaa joulukoristukset esille, mutta hillitsin itseni. Pari viikkoa vielä ja voi aloittaa talon koristelun! Ei muuta kuin mukavaa marraskuuta kaikille blogiystäville!