Vuodenvaihteen hääiloa ja Kreuztanne

Avioliitto... 

saa kahden pienen ihmisen elämän kokonaiseksi; 

se antaa kahdelle päämäärättömälle tehtävän ja kaksinkertaistaa heidän voimansa. 

Se antaa kahdelle kyselijälle tarkoituksen ja syyn elää. 

Se antaa auringonpaisteelle uuden ilon, 

kukille uuden tuoksun, 

maapallolle uuden kauneuden ja elämälle uuden salaperäisyyden. 

-Mark Twain-

 Last Saturday I had a great pleasure to participate my sister's wedding.
Congratulations A & H, I wish you many happy year's together!

Eilen oli iloinen päivä. Rakas sisareni avioitui löydettyään muutaman vuoden takaisten vaikeiden aikojen jälkeen rinnalleen aivan ihanan miehen, joka pitää häntä kuin kukkaa kämmenellä. Häät olivat morsiusparin näköiset: näyttävät, tyylikkäät, iloiset ja tunteikkaat, kaikkea samalla kertaa. Koristelu oli ihanan jouluinen, ja morsiamen viininpunainen puku täydensi kokonaisuuden. Sulhanen itketti juhlakansaa niin kertomalla pariskunnan yhteisen taipaleen alkuvaiheista kuin myös valitsemallaan laululla, jonka esitti morsiamelle hänen puolestaan morsiamen ystävä ja työtoveri. Morsiamen suloiset lapsenlapset keikistelivät meille täti-ihmisille minkä ehtivät. Satakuntalainen pitopöytä notkui herkkuruokia, ja morsian oli itse leiponut kahvipöydän sen seitsemän sorttia.

The bride had used several days for baking and filled the coffee table with her delicacies. Yummy!

Suussasulava hääkakku oli jälleen kerran osoitus sisareni kondiittorin taidoista, joita voin itse vain kadehtia.

My dear sister is such a talented confectioner. All the cakes and sweets were made by the bride herself.

Kun kahden aikuisen ihmisen kodit yhdistyvät, on tavaraa usein enemmän kuin riittävästi eikä lisää lahjatavaraa mahdu nurkkiin. Lähisukulaisena alusin kuitenkin antaa morsiusparille jotakin, joka jää muistuttamaan heitä suuresta päivästään, ja yllättäen päädyin neulomaan heille pöytäliinan. Kesällä hankkimistani Herbert Nieblingin pitsiliinaohjeista Kreuztanne oli mielestäni kaunein. Morsiusparin olohuoneen vihreään värimaailmaan sopiva lanka löytyi Fiinaneuleesta, ja neulomiseen oli siinä vaiheessa kuukausi aikaa. Kahden ensimmäisen lankakerän jälkeen minulle alkoi valjeta, ettei ostamani lankamäärä riitä koko liinaan, ja olin jo ostanut Fiinaneuleen kaikki loput kerät. Vaikka kahlasin nettikaupat läpi, en löytänyt paikkaa josta kyseistä lankaa olisi löytynyt oikean värisenä. Ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jättää liinasta viimeinen lehtikuvio pois.

My wedding present to the happy couple!
Pattern: Kreuztanne by Herbert Niebling. Yarn: Kashmir Arts Kordonett (100% viscose, 243m/50 g).
Needles 2.5 mm. Yardage: ~1500 m. Size: appr. 90cm after blocking.
I did not have enough yarn (and time) to finish the whole pattern, so I left off the third leaf chart and casted off after row 163.

Vaikka liina jäi aiottua pienemmäksi, ilmiö nimeltä viime tinka tuli jälleen kerran tutuksi: projekti alkoi jossain vaiheessa pahasti tympiä, ja viimeiset yli tuhannen silmukan kerrokset olivat muutenkin tuskastuttavan hitaita. Pelkkään päättelyyn meni kaksi tuntia, häiden vastaisena yönä tietenkin, ja liina oli pingotuksesta vielä hivenen kostea kääräistessäni sen pakettiin. Valmista kuitenkin tuli - ajoituksen mestari kun olen ;).

I did not have enough time for photographs either :/. Grandma's rag rugs and yellowish table are not exactly the background which I would prefer for this project...

Toivottavasti liina sopii jollekin hääparin pöydälle ja päätyy käyttöön. En pistäisi myöskään pahakseni, jos saisin siitä joskus vielä paremman valokuvan siinä ympäristössä, johon se on tarkoitettu, ilman kellertävää pöytää ja mummolan räsymattoja ;).

Häävieraiden joukossa oli muuten yhteensä neljä henkilöä, joilla oli hartioillaan neulomani pitsihuivi: oli inspiroivaa nähdä, että niin vanhemmat kuin nuoremmatkin sukulaiset arvostavat antamiani lahjoja. Ei siis muuta kuin penkomaan lankavarastoa ja suunnittelemaan omatekoisia lahjoja niillekin rakkaille sukulaisille, jotka eivät vielä ole sellaisia saaneet. Huomenna vielä töihin ja sen jälkeen loppuviikoksi erittäin neulepitoiselle löhölomalle.

Hyvää Uutta Vuotta 2014 niin morsiusparille kuin kaikille blogituttavillenikin!

EDIT: Ei jätetä vuotta 2013 välistä, joten Oikein Lankaisaa Vuotta myös nyt alkavana vuonna,
t. Dementikkoharppujen pj ;D

Joulun iloa ja rauhaa!

Merry Christmas! Do not hurt your neck with this pic. Blogger did it again. Why does it turn some pictures sideways???

EDIT: I did it and managed to correct the photo. Happy Holidays!

Joulu alkaa olla ohi. Vielä riittää tähteistä syötävää muutamaksi päiväksi. Milloinkahan tämä ihminen oppii valmistelemaan joulua kohtuudella? Saati ajoissa?

I can not blame blogger for this. This was only one half of our Christmas food.
We will probably eat leftovers for the next week or so...

Oli meitä onneksi isompi porukka syömässäkin. Jouluvieraina meillä oli sekä minun että mieheni sukulaisia, yhteensä 11 ruokailijaa. Pienimmillä vierailla oli kotoaan lähtiessä ehtinyt tulla suru puseroon: joulupukki oli  tullut vastaan ja mennyt heidän naapuriinsa, joten 3,5- ja 2-vuotiaiden poikien huoli oli iso: ehtiikö pukki nyt tuoda lahjoja ollenkaan, kun he eivät ole kotona? Onneksi pukki kävi kuitenkin tuomassa pari pakettia allekirjoittaneen eli poikien ylitädittären luo (Lue: isotädin. Jostain syystä tuo ylitäditär on mukavampi nimitys.) Olipa kyläilyreissun aikana jättänyt ison kasan lahjoja pienokaisten kotiinkin, sinne kuusen alle tietenkin.

Joulupukki toi pojille tukevasta pahvista kasattavan muumitalon, ja pitihän se laittaa alustavasti pystyyn samantien. Joulupukkia avustanutta tonttua alkoi jo hirvittää pysyykö talo ehjänä poikien omaan kotiin saakka. Kuten ennakoitavissa oli, ovesta sisään ja ulos alkoi melkoinen konttausralli, vaikka seinät olivatkin vielä auki ja katto puuttui.

What the big brother is doing first...

Mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä!

...the little one will follow.
Pattern: Mimipita. Yarn: Manos del Uruguay Maxima (100% Merino, 199 m/100 g).
Needles: 3.5 mm for the green one and 4 mm for the blue one. Size: 2-5 years.  Yardage: Roughly 55 g/hat.

Päässä pojilla oli pukin tuomat lämpöiset Mimipita-pipot: mainio ohje, ja paksusta pehmeästä merinovillasta tehtynä uskoakseni varsin käyttökelpoinen! Kiitokset Soppaa ja silmukoita -blogin Marjalle ohjevinkistä.

Tänä vuonna tämä tonttu on ehtinyt tehdä omatekoiset lahjat aika harvalle. PIkkupoikien lisäksi muutama muukin läheinen  sai kuitenkin jotain vuoden varrella valmistunutta. Epäilen, että loppuvuoden lankaostosten ansiosta tänäkin vuonna lankavaraston kehitys on kasvamaan päin. Inventaariotaulukko on kaikkea muuta kuin ajan tasalla, eikä valmistuneita paljon ole, joten ei muuta kuin suklaata syömään ja loppukiriä ottamaan!

Pitsiliina Orion

Olen suunnitellut jo pitkään kokeilevani ison pitsiliinan neulomista hankkimistani Herbert Nieblingin ohjeista. Liian isosta ei voi lähteä alkuun, joten piti ensin harjoitella pienemmällä liinalla. Harjoituskappaleeseen langaksi valikoitui omasta lankakaapista jo vuosia sitten hankittu Novitan Virkkauslanka, josta olisi jo aikakin päästä eroon.

Pattern: Doily with Spiral (link to Ravelry) by Verlag Otto Beyer Design Team.
Yarn: Novita Virkkauslanka (550m/100g). Size: 55cm. Yardage: 41 g/ 226m. Needles 2,5 mm. 

Ohjeen löysin Novitan numerosta Kesä 2008, jonka mukaan kyseessä on neulottu pitsiliinamalli Orion, Neoviuksen vanha klassikko. Kuinkahan lienee, Ravelryssä kyseisen mallin kerrotaan olevan saksalaisen Otto Beyer Verlagin julkaisema jo 1920-luvulla. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun Novitassa on jäänyt ohjeiden alkuperäinen suunnittelija mainitsematta tai vähintäänkin taustatyö tekemättä. Päättely tuli tehtyä jälleen kerran liian tiukkaan niin ettei liina ole ihan optimaalisesti pingotettu, mutta menettelee ja päätynee joululahjaksi. Virkkauslankaa jäi vielä toisen mokoman verran jäljelle.

Karpaloita

Lankakauppa Villavyyhdin Suuren Suomalaisen Neulekerhon ensimmäinen lankapaketti on käytetty. Tuulia Salmelan suunnittelema Karpalo-myssy valmistui nopsasti huolimatta tsiljoonasta helmestä, jotka siihen piti pujottaa.

Pattern: Karpalo / Cranberry by Tuulia Salmela. Yarn: Knitlob's Lair Ilmarinen (304 m/100g).
Yardage: 75g/230m. Size 56 cm.

Lankaa jäi myssystä 25 g. Sain vinkin että kyseistä lankaa löytyy Villavyyhdistä lisää, joten kävin ostamassa toisenkin vyyhdin ja aloitin sormikkaat mallia mukaillen. Toinen vyyhti osoittautui aika lailla erisävyiseksi, ja mikä pahempaa, se oli selvästi enemmän raidoittuvaa kuin pätkittäin värjättyä. Käsinvärjätyn langan iloja, ja joskus myös suruja! Sormikkaiden sormista tuli todella ruman raitaiset verrattuna kämmenosaan.

The hat also asked for matching gloves. How I hate the stripes in the fingers and the bright yellow color in the second skein of yarn.The first one was much more beautiful. Consumed 53 g of yarn, so 75 g leftovers. Maybe for a very small shawl?

Olen sortunut taas shoppailemaan rankasti. Käyttöä odottaa ainakin joulun yli ensimmäinen tilaamani Wollmeise-erä. Pistaziet kotiutuivat pari viikkoa sitten. Värivalinta ei varmaan yllätä ketään...

Muutoin vetoan puolustuksenani lähestyvän Joulun aiheuttamaan pakkoon hankkia tarveaineita lahjoihin, joihin tosin olisi taas ideoita enemmän kuin aikaa niiden toteuttamiseen. To do- lista sen kun pitenee. Joulukaktuksetkin jo lopettelevat kukintaansa, joten joulu lienee jo lähellä...

Vironvillan muodonmuutos: ruskahuivi ja neulegraffiteja Harppujen tapaan

Uusien lankojen hamstrauksen ohessa olen saanut tuhotuksi jonkin verran vironvillaa. Pari vuotta sitten tekemästäni ruskanvärisestä vauvanhaalarista jäi muutamia jämäkeriä, jotka muotoutuivat touko-lokakuun välisenä aikana (tai siis lähinnä lokakuussa) Revontuli-huiviksi.

Pattern: Revontuli. Yarn: Evilla Artyarn 8/2. Yardage: 155 g/620m. Needles: 5,5 mm.

Lokakuun harpputapaamisessa Jumbossa yksi Fazerin kahvilan tarjoilijoista heitti harppuystävilleni vitsinä, että voisimme koristella vakiopöytäämme. Neuleharppujen seurassa kannattaa aina varoa mitä ehdottaa, sillä tämäkin vitsi otettiin todesta, ja marraskuun tapaamisessa kantapöytämme merkattiin virallisesti Harppupöydäksi värikkäin neulegraffitein.

Virpi kirjoi ompelukoneella yhteenä selkänojatyynyistä tunnustuksen siitä ketkä ovat olleet asialla.

Kuvassa keltavihreänä erottuvassa tyynynkääreessä erottuu meikäläisen kädenjälki: tosin ei keltavihreässä osassa vaan sen alta näkyvässä punavihreäkeltaisessa osassa. Tähän upposi 77 g erinäisiä vironvillanjämiä niin ruskahuivista kuin aiemmista tekeleistäkin. Koska olen tottunut optimoimaan ajankäyttöni tehokkaasti, sain oman osuuteni valmiiksi juuri ennen kuin Fazerin kahvila meni kiinni. Siinä vaiheessa muiden harppujen graffitikääreet olivat olleet paikoillaan jo pitkään.

Graffitit yllättivät kahvilatyöntekijät tulkintani mukaan iloisesti. Aika näyttää saavatko ne olla paikoillaan vai siivoaako joku yli-innokas sisustusarkkitehti ne pois!

Harppuja, hevosia ja alpakoita

Tänään oli hieman erilainen sunnuntaipäivä kuin yleensä. Neuleharppuseurapiirimme kokoontui jälleen, mutta tänään ei kahviteltu Jumbossa vaan ihan muualla. Aloitimme päivän harppuystävämme Virpin kantapaikasta, Solsikken Vuonotallilta.

Paikalla oli yhdeksän harppua, joista Drucilla pysyi paparazzin roolissa muiden tehdessä lähempää tuttavuutta vuonohevosten kanssa. Noin puolet meistä oli ensikertalaisia hevosen selässä, mutta toinen osa oli vanhoja tekijöitä, joilla oli vain ollut hevostelussa pidempi tauko. Alkeista siis lähdettiin.

Minulle sattui ratsuksi Kayla, joka ei aluksi tuntunut pitävän minusta yhtään. Myöhemmin ilmeni, ettei hepan kärsimättömässä käytöksessä ollut mitään henkilökohtaista. Kaveri olisi vaan halunnut ravata ellei jopa laukata villisti sen sijaan, että joutui lönkyttämään ympäri kenttää joku tumpelo noviisi selässään.

Yllättävää kyllä selvisin pois hepan selästä ehjin nahoin, ja huomasin että minulla ja Kaylalla oli jotain yhteistä: kärsimätön luonne. Paitsi ratsu, myös ratsastaja olisi halunnut mennä kovempaa. Tosin siinä olisi saattanut käydä niin, että ratsu olisi määrännyt tahdin eikä toisinpäin.

Tallilta siirryttiin ruokailun kautta ihailemaan toisenlaisia eläimiä: neulojille ehkä hieman läheisempiä. Ali-Ollin tilalta Klaukkalasta löytyi tämmöisiä kaunokaisia. Alpakoita siis.

Olenko suloinen vai mitä?

Ja tämä herra Ukko taas oli varsinainen naistennaurattaja, vaikkakaan naisväki ei hänen lähentelyilleen tuntunut lämpenevän vaan sylki kiukkuisesti.

Katseltuamme alpakoiden puuhastelua ratsastuksen jäljiltä viluinen harppujoukko siirtyi sisätiloihin Olivian puotiin kahville. Kahvittelun ja suklaakakun ohessa oli ihailtavana monenlaista alpakoista tehtyä...

...mutta se varsinainen tungos oli puodin lankanurkassa ja sen seurauksena luonnollisesti myös kassajonossa.

Neulekin oli mukana, mutta tällä reissulla neulomusaika jäi vähemmälle. Ostosaikaa oli liiankin kanssa, ja varasto kasvoi taas. Työn alla oleva vironvilla raapii pahasti käsiä pehmoisen alpakkalangan hiplailun jälkeen!!!

Neulottavien töiden To do -lista alkaa olla loputtoman pitkä... varsinkin kun materiaalivarastoon kertyi yhtäkkiä puoli kiloa alpakkalankaa. Viikonlopun lankaostokset taisivat ylittää tämän vuoden neulotun määrän...

Ostoksilla!!

Juuri kun olen saamassa jotain valmiiksi, saan yllättävän inspiraation ja menen aloittamaan uuden työn. Viimeksi sellaisen aivonyrjähdyksen aiheutti lankakauppa Villavyyhdin Suuren suomalaisen neulekerhon ensimmäinen paketti.

Paketista löytyi 100 g vyyhti Louhettaren Luolan Ilmarista sekä pussillinen Villihelmen karpalonpunaisia helmiä. Mukana oli Tuulia Salmelan suunnitteleman Karpalo-myssyn ohje, ja sehän oli pakko saada heti puikoille. Viis siitä, että yksi neulejakku alkoi olla viittä vaille valmis ja keväästä kaapissa marinoitunut Revontulen alkukin oli alkanut edistyä.

Myssy syyhytti sormia siihen tahtiin, että tänään aamulla jäljellä oli enää 14 kerrosta. Neuloessa oli syntynyt visio tehdä samaan settiin kämmekkäät (tai sormikkaat), ja ehkä myös huivi. Siispä lauantaipäivän kunniaksi visiitti Villavyyhtiin. Ja kuinkas sitten kävikään...

Kotiintuomisina oli 700 g Cascade Yarnsin Venezia Worstedia, se vartavasten suunniteltu 100 g Louhettaren luolan keltavihreää Ilmarista, ja koska sitä ei ollut enempää, yksi 100 g topsi samansävyistä Louhettaren värjäämää Corriedale-kuitua. Muovipusseissa olevat salaperäiset vihreät kerät ovat Fiinaneuleesta ja saavat jäädäkin salaperäisiksi - toistaiseksi. Fiinaneuleesta mukaan tarttui myös Sukkablokin puikkomitta - sympaattinen vihreä pöllö. Kuvassa olevat joulukaktukset alkavat muuten olla sen verran hyvällä nupulla, että kohta lienee aika siirtää ne verannalta sisälle kukkimaan!

Corriedale tarttui mukaan sen takia, että viime viikonloppuna sain lopulta postissa nämä.

Teetätin nimittäin Josefiinaan l. Komentooraan ainokaisen puolani seuraksi muutaman uuden. Rukin ja rautapadan Sanskin kautta sain nämä puusepälle, jonka työ ei ollut salamannopeaa mutta näyttää varsin hyvältä. Alkuperäinen puola on oikeanpuoleinen, ja hyvin samanlaiselta nuo kaverit näyttävät.

Muutenkin tällä viikolla tuli shoppailtua. Katkaisin taas yhden knittarin sukkapuikon myssyä neulomalla, ja siitä suivaantuneena kurvasin päivänä eräänä pienen lenkin Oulunkylän Lankamaailmaan. Eiköhän näillä taas pärjätä hetken aikaa. Nyt pitäisi löytyä kaikkia kokoja välillä 2-3,5, myös välikokoja. Näistä pienistä puikoista minulla on ollutkin pulaa.

Nyt viimeistelemään Karpalo-myssyä: kuvia seuraa myöhemmin, mikäli Neuleharppuystäväni huomenna saavat otettua siitä kunnollisia kuvia. Ja mikäli huomisen jälkeen luuni ovat vielä ehjiä. Huomenna on nimittäin jännittävä päivä, ja voisin veikata että naurulihakset ovat taas koetuksella.

Syksyn tuntua

Elossa ollaan, vaikka blogipäivitykset - tai pikemminkin niiden puute - voisivat kertoa jostain muusta. Syksy on saapunut, kun viime kirjoituksessa oli vielä kesä. Puutarhassa kukkii nyt näyttävimmin sädepäivänhattu ja komeamaksaruoho, ja vuorenkilpien lehdissäkin on kaunis syysväri.

Blogihiljaisuus on taas aiheutunut yksinkertaisesti siitä, ettei neuleita ole valmistunut puoleentoista kuukauteen. Nyt sentään sain valmiiksi keväänvihreät harppusukat: pitsipalmikkosukat, joiden mallin kesällä toiselle puolelle maapalloa muuttanut neuleharppuryhmän pitkäaikainen jäsen Ne-le suunnitteli meille muistoksi.

Pattern: Knitting hag socks by Ne-Le.  Yarn: Novita Nalle Aloe Vera, 90g.

Kokemattomana sukantekijänä jännitin kovasti sitä miten onnistun aloittamaan kantapään oikeassa kohdassa omaan jalkaani sopivaksi. Aloitin nämä siis magic-loopilla kärjestä alkaen. Ilmeisesti minulla oli aloittelijan tuuria matkassa, sillä koko osui varsin hyvin kohdilleen. Näistä tuli siis oikein käyttökelpoiset sukat, ja samalla sain tuhottua varastosta kerän Nalle Aloe Veraa. Mikään nautinto ei neulominen ollut: kun toiselle sukalle lanka juoksi kerän sisältä ja toiselle päältä, seurauksena oli kantapään tienoilla käsittämätön sekasotku. Kerä lohkeili ja hajosi. Lisäksi langasta irtosi nöyhtää, joka sai aikaan sellaisia solmuja ettei niitä ilman saksia selvitetty. Kiitos jälleen Novita: pidän juhlat kun saan viimeisenkin Novita-kerän käytettyä. Olen ilmeisesti outo ihminen, koska en osta (enää) Novitaa, vaikka viimeisimmän Yhteishyvän artikkelin mukaan sillä on hallussaan 98% Suomen lankamarkkinoista. Jep jep. Uskokoon ken tahtoo, sanon mä. Vanhakin kait jo olen, koska samaisen artikkelin mukaan nuoret tykkäävät neuloa  paksuista langoista. Minä siis en.

Syksyyn kuuluu uusien harrastusten aloitus, tai ainakin vanhojen elvyttäminen. Sohvaperunaa on nyt puraissut jumppakärpänen. Vaateompeluakin sisältyy nyt viikko-ohjelmaan marraskuulle asti. Nähtäväksi jää kauanko jumppakärpäsen tartunta kestää ja saanko ompelukoneella mitään käyttökelpoista aikaan.

Yksi lempikasvejani on muuten keltahanhikki: se jaksaa niin sinnikkäästi kukkia ihan koko kesän. Taustalla näkyvä lumikärhö puolestaan on jaksanut tänä vuonna tehdä runsaan kasvuston lisäksi vain pari nuppua, ja nekin ovat vasta aukeamaisillaan. Aurinkoista syksyn jatkoa, nauttikaa ruskasta!

Edit: Blogger teki sen taas. Jo kertaalleen pystyyn käännetty kuva näkyy edelleen vinksallaan. Älkäähän ystävät hyvät niksauttako niskojanne ;)

Välitöitä jämälangoista: myssyjä sytokeräykseen

Vuosien varrella on tullut hamstrattua jos jonkinlaista puuvillaista tai muuta sopivaa lankaa sytomyssyjä varten, eikä jämälankojen kertymistäkään aina voi välttää. Lomareissulla sain valmiiksi aiemmin kuvaamani kaksi myssyä Puro Batikista, mutta kolmas Katia Bombaysta jäi kesken. Myssy valmistui pian kotiinpaluun jälkeen, ja lankaa riitti vielä toiseenkin:

Pattern: Tennessee kesäpipo by Nice Factor. Yarn: Katia Bombay (230 m/100g). Yardage:  48 g / 110 m.
Needles: 3.5 mm. The size was perfect for me when using 126 stitches as instructed in the pattern. 

Pattern: Dusty Hill. Yarn: Katia Bombay (230 m/100g). Yardage:  55 g / 126m.
Needles: 3.5 mm. The size was perfect for me when using 132 stitches. 

Ja näin pieneni lankavarasto aiemmin neulomastani paidasta jääneiden jämäkerien verran. Tosin n. 30 kg varastostani riittää neulottavaa tällä tahdilla vielä vähäksi aikaa.

Keskeneräisiä töitäkin riittää: ainakin yhdet sukat, pari etiopialaisvauvan nuttua, yksi lelumonsteri, yksi Revontuli-huivi, yksi sytomyssy jonka muistan aloittaneeni mutta jonka olen myös ehtinyt hukata, yksi neulejakku sekä viimeisimpänä musta pitsihuivi. Toiset ovat vaan niin hyviä keksimään itselleen tekemistä.

Koiranruusuja arkea odotellessa

Kävin maalla. Sieltä löytyi monenlaisia eläimiä, esimerkiksi nämä söpöläiset.

 

Voikukkia maistelevaan seurueeseen liittyi kuokkavieraskin.

Löytyi sieltä maalta yksi kyykäärmekin, muttei löydy enää. Ei siitä sen enempää.

Tämähän on edelleen neuleblogi, vaikka välillä on vähän rönsyilty. Siispä asiaan. Intouduin lähtemään mukaan Lontoon olympialaisten kunniaksi Ravelryn Ravellenic Games - varjotapahtumaan. Tapahtumahaasteeksi valitsin kammoamani kirjoneuleen, ja tavoite oli vähän kuin Suomen olympiajoukkueella: teen parhaani ja katson mihin se riittää. Ohjeen ja mallin valinta määräytyi käytettävissä olevasta langasta: viime vuonna neulomastani palmikkoliivistä jäi harmillisesti vajaan sadan gramman kerä lämpimän oranssia Heaven's Hand Wool Classicia, ja tulin jo silloin ajatelleeksi että tuo lanka näyttäisi mainiolta kirjoneulelapasissa. Taisin jopa hamstrata hätäpäissäni ja paremman vaihtoehdon puutteessa sitä varten pari (!) kerää metsänvihreää seiskaveikkaa. Kun langat olivat jo vuoden marinoituneet kaapissa ja projekti mielessä, piti valita paksuille langoille  tarkoitettu ohje. Ravelrystä valikoitui työhön malli Dog Rose Mitten, koiranruusulapaset.

Pattern: Dog Rose Mitten. Yarn: Heaven's Hand Wool Classic (orange)38 g, Novita 7 veljestä (green) 74 g.
Needles: 3,0/3,5mm.

Ohjeen silmukkamäärä tuntui hieman isolta näin paksulle langalle ja siltä se pian alkoi näyttääkin. Kirjoneule oli minunlaiselleni aloittelijalle jo yksistään sen verran iso haaste, ettei tullut mieleenkään sekoittaa samaan projektiin enää mallin muokkausta. Keskeneräistä lapasta kokeiltuaan mieheni ilmoittautui sen vapaaehtoiseksi käyttäjäksi, joten tein parin valmiiksi tarkasti ohjetta noudattaen. Miesten kokoa niistä tulikin.
Jämäkeriä harmiteltuani päädyin tekemään toiset samanlaiset lapaset, ja tällä kertaa kavensin mallia jättämällä pois mielestäni turhat ja jopa rumat kaksoisraidat sivuissa. Pienensin myös puikkokokoa neljännesmillimetrillä. Toinen kerta toden sanoi, ja näistäpä tulikin omiin kätösiini mainiosti sopivat! Jopa käsitöiden suhteen kovin kriittinen äitini totesi, että kirjoneuleeni alkaa pienen harjoituksen jälkeen näyttää ihan hyvältä.

Another pair of Dog Rose Mitten, slightly modified - only one orange stripe on the side - and  slightly smaller needles: 3,0/3,25mm.

Vielä todiste siitä, että eri lapaset ovat kuvissa.

Nyt voimme sitten ukkokullan kanssa odottaa talvea ja leppoisia kävelyretkiä lähes identtiset lapaset käsissä. Ukkokulta istuu nytkin vieressä ja katsoo Ruuskasen keihäsmitalijuhlintaa ruusulapaset kädessä. Älkää kysykö miksi. Juniori taitaa olla hieman eri mieltä siitä voiko Mies laittaa ruusulapaset käteensä, mutta antaa hänen ihmetellä ;-).

Kokeilin näissä tekniikkaa, jossa kirjoneuleen kuviolanka neulotaan oikealta kädeltä, hieman tähän tyyliin, kuitenkin niin että kuviolanka oli oikealla.En myöskään heittänyt sitä amerikkalaiseen tapaan, vaan yritin pitää oikealla enemmän eurooppalaiseen tyyliin. Langankireys oli minun tyylilläni hieman hankala säätää oikeanpuoleiselle langalle, joten sanotaanko että harjoitus jatkuu. Kirjoneulekammo on selätetty ja jatkoprojektit pyörivät mielessä.

Ensimmäinen lapanen valmistui sutjakkaasti leppoisan mökkiviikonlopun ansiosta, mutta toinen tuli tehtyä kahteen kertaan. Jälleen tuli todistettua, ettei harpputapaamisissa kannata yrittää mitään haastavaa kuten luoda silmukoita. Resori tuli purettua kertaalleen väärän silmukkamäärän takia, ja sen jälkeen sähläsin kirjoneuleessa muuten vaan. Sen siitä saa, kun harppujen kanssa on aina niin hauskaa. Paremmin sujuivat ristipistot, kun viime sunnuntaina tapasimme Huopatossusen luona ristipistotapaamisen merkeissä. Tapaaminen venähti yli kuusituntiseksi ja ufoni jopa eteni. Laskin, että parinkymmenen tällaisen iltapäivän jälkeen se saattaisi olla valmis, joten täytyisi järjestää näitä useamminkin.

Loppuun vielä ne pakolliset puutarhakuvat, nyt kun on vielä kuvattavana muutakin kuin lunta. Salkoruusut alkoivat kukkia, ja niiden väri olikin yllättävä. Myös maanpeiteruusut ovat kukassa.

Jahas, ja blogger teki sen taas. Käänsi kuvan poikittain. Plääh.

Kalifornian auringossa, osa V. Kanjoni-ihmeitä, hulabalooelämää ja kotiinpaluu.

Kotiinpaluusta jo kaksi viikkoa. Olisiko aika saada matkakertomus loppuun?

Hollywoodin kuumuudesta ajoimme yhtäjaksoisen pidemmän pätkän Arizonaan: muutama sata kilometriä silkkaa autiomaata...

Desert view somewhere in Arizona.

...ihan vain näitä maisemia varten.

Grand Canyon, Arizona.

Anteeksi kuvaspämmäys, en millään osannut valita minkä laittaisin ja minkä jättäisin pois!

Grand Canyon on näkemisen arvoinen paikka. Helteestä huolimatta kävelimme muutaman kilometrin polun kanjoninrinnettä päästäksemme taas hieman rauhallisemmille paikoilla ja vähän kauemmas turistilaumoista. Itse kanjoniin emme kuitenkaan laskeutuneet; se olisikin heinäkuun helteessä hullun hommaa. Jos kanjonin reunalla lämpötila oli luokkaa +28C, syvällä kanjonissa se saattaa olla välillä +40-+50C.

Kanjonilta lähdettyämme pysähdyimme iltapalalle pikkukaupunkiin nimeltä Williams, joka sijaitsee kuuluisan Route 66 -maantien varrella.

Kaupat olivat enimmäkseen kiinni - jälleen kerran. Harmi, sillä olisi ollut hauska pistäytyä tässä tilkkutyöpuodissa.

 

Sekin jäi siis haaveeksi, joten meidän oli tyytyminen katselemaan villin lännen showta Williamsin kadulla. Enkä raaskinut toteuttaa haavettani cowgirl-bootseista ja stetsonistakaan, vaikka niitä myyvä putiikki olisi vielä ollut auki... nyt kaduttaa.

 

Wild West show in Williams, Arizona.

Matkasukkien hidas eteneminen alkoi tässä vaiheessa matkaa tympiä. Ajaessamme Grand Canyonilta kohti Las Vegasia ja matkan varrella sijaitsevaa Hooverin patoa piti jo kaivaa matkalaukusta Puro Batikit esille ja tehdä pari sytomyssyä.

Hoover Dam at Colorado River, on Arizona-Nevada border.

Padolle saapuessamme lämpötila ulkona oli reilusti yli 40 astetta Celsiusta. Minä tuskastun jo elohopean noustessa yli 25 C:n, joten en todellakaan halunnut kierrellä ulkona jo aiemmin näkemääni patoa katselemassa. Ei sinänsä, onhan tuo valtava, puolelle Kalifornialle energiaa tuottava insinöörien aikaansaannos sinänsä aika mykistävä. Tutustumiskierroksen sijaan suunnittelin istuvani mukavasti ilmastoidussa kahvilassa neulomassa. Se ainokainen kahvila vaan olikin täpötäynnä turisteja, eikä sinne voinut jäädä pöytää varaamaan ruokailematta. Niinpä löysin itseni ulkoa istumasta portailla, +40C lämmössä, neuloen 100% polyakryyliä sormet hikisenä. Ai ihanuutta.

Myssy kuitenkin valmistui juuri sopivasti siinä vaiheessa, kun miesväki palasi parin tunnin kierrokseltaan. Olipa mukava kuulla, että lähes koko kierros oli ollut ilmastoiduissa tiloissa.

Pattern: Butterfly hat (Ravelry). Yarn: Novita Puro Batik (199m/100g). Yardage: 61g/121 m. Needles: 4,5 mm.

Hooverin padolta matkasimme Las Vegasiin, joka oli n. 2200 mailia pitkän automatkamme päätepiste. Rauhaa rakastavana ihmisenä olisin mieluusti jättänyt tämän paikan kokonaan väliin: etenkin, kun Vegasiin saavuttaessa auton lämpömittari näytti huikeita lukemia.

Ulkona oli siis tuossa vaiheessa kuumaa 118 Fahrenheit-asteen eli noin 47 Celsius-asteen verran. Sinänsä mukavaa, jos ei tarvitse liikkua mihinkään eikä tehdä yhtään mitään. Perheen kanssa piti kuitenkin lähteä kävelemään Vegasin kuuluisalle hälisevälle Stripille ja illalla musiikkiteatteriin.

Las Vegas Boulevard (The Strip).

Ei nähty sentään Freddie Mercurya lavalla, vaikka Michael Jackson ja Elvis olivatkin edelleen elossa. Yksi hikinen iltapäivä Stripillä riitti minulle, ja matkan viimeiseksi päiväksi sain järjestettyä miesväen kaupungille keskenään ja itseni lankakauppaan - minnekäs muuallekaan.

Yarn Shop in Las Vegas: Gail Knits.

 Ravelryn tietokannasta löytyi kaksi lankakauppaa muutaman mailin säteeltä hotellista: Gail Knits sekä Wooly Wonders. Molemmissa näytti olevan mahdollista tavata torstaipäivänä muitakin neulojia. Päädyin lähtemään taksilla Gail Knitsiin: kymmenkunta kilometriä noissa lämpötiloissa olisi kävellen ollut hieman liikaa. Taksi maksoi ennakoitua enemmän, mikä vähän harmitti, varsinkin hoksattuani liian myöhään että puolen kilometrin kävelyllä olisin päässyt suoraan bussireitin varteen ja päivälippukin oli voimassa. Kaupassa istuskeli kauppias Gail itse sekä neljä vanhempaa rouvashenkilöä neulomassa. Kiersin valikoiman läpi ja petyin: paljon efektilankoja ja keinokuituja. Cascadea löytyi erivahvuisina laatuina, mutta ei mitään kiehtovaa väriä. Joitain eurooppalaisia lankoja oli myös: kalleinta Marks & Kattensia mitä olen nähnyt. Ei siis ollut tarvetta ostaa lankaa. Ostin kuitenkin Great American Afghan -kirjasen. Vaikka en osaa kuvitella itseäni virkkaamaan miljoonaa samanlaista isoäidinneliötä tilkkupeittoon, voin hyvin kuvitella hyödyntäväni erinäisiä jämäkeriä hieman vaihtelevampaan peittomalliin. Siis vähän pidemmällä aikavälillä.

The nice booklet which I found at Gail Knits. And another chemo cap - pattern Dusty Hill.

Gail Knitsin lanka- ja lehtivalikoiman katsastettuani istahdin rouvien seuraan neulomaan ja aloitin uuden sytomyssyn viime kesän t-paidan ylijäämä-Katiasta. Keskustelun kuluessa kuulin, että Gail Knits on Las Vegasin paras lankakauppa, "koska siellä toisessa, Woolly Wondersissa on niin paljon villaisempia lankoja." Jep. Väärässä paikassa jälleen kerran, olisi sittenkin pitänyt mennä Woolly Wondersiin. Sinne en enää ehtinytkään ennen illan stand up -komiikkashown alkamista. Palasin siis bussilla hotellille pakkaamaan tavaroita paluumatkaa varten sekä viettämään iltaa miesteni kanssa.

Koska Dusty Hill-myssyssä minulla on metallipuikot, en voinut sitä ottaa lentokoneeseen vaan jätin sen odottamaan aikaa parempaa. Paluulentoa odotellessamme Las Vegasin kentällä loin silmukat uuteen myssyyn ja tikuttelin ensimmäisen lennon aikana Puro Batikista vielä poikamaisen myssyn.

Pattern: The Boy Hat (Ravelry). Yarn: Novita Puro Batik (199m/100g). Yardage: 47 g/ 93m. Needles: 4,5 mm.

Tämä oli ihanan simppeli ja nopea projekti, joskin hetken aikaa pyörittelin noita päälakikavennuksia ennen kuin sain ahaa-elämyksen ja silmukkaluvut täsmäämään. Projekti olisi ollut todella helppo, jos mukana olisi ollut muutama silmukkamerkki. Nytkin myssy kuitenkin valmistui konetta vaihtaessa Denverissä ja pitkälle Euroopan-lennolle jäi vain sukkaprojektin jatkaminen.

Borta bra men hemma bäst. Kotona odotti kissa, joka ei tiennyt miten päin olisi ollut palveluskunnan kotiutuessa, vaikka hänellä olikin ollut hyvät hoitajat: kotiamme poissaollessamme lainanneet naapurimme tanskalaiset sukulaiset olivat jättäneet kiitokseksi paitsi suklaata ja muita herkkuja, myös jotain itsetehtyä. Saimme kauniit virkatut patalaput ja -kintaat. Vaikka matka oli mukava, vielä mukavampaa oli päästä kotiin, ja ah miten ihanalta tuntui vilpoinen <20C sää verrattuna Nevadan >45 C lämpötiloihin!

A nice gift from a danish couple who loaned our house and took care of our cat while we were travelling.