tiistai 17. tammikuuta 2012

Lankasupistuksia, startiittia ja kulttuurielämyksiä

Villiruusu-huivin valmistumisen jälkeen kaivoin esille viime huhtikuulta asti ufoutuneen lenkkialpakkaisen huppukaulurin, joka etenee tuskastuttavan hitaasti. Lankakeräkään ei pienene yhtään vaikka kuinka tikuttaisi, ja sileäneuleinen tuubi pyöröillä neulottuna on kaiken lisäksi tavattoman tylsä työ. Kaksi iltaa sitä lajia riitti ja  sitten iski startiitti.  Kyseinen ufo on parempi säästää harpputapaamisiin sellaiseksi näpertelyksi, joka ei edellytä edistyneempää aivotoimintaa (kiitos hyvästä seurasta taas eilen Myyrmäessä kokoontuneelle seurueelle!). Muutoin liikenevä neulomisaika ja -energia kannattaa hyödyntää motivoivampiin tekeleisiin, ettei iskisi neulomisähky.

Koska tavoite lankavaraston supistuksissa on tämän vuoden osalta kunnianhimoinen, piti vaihteeksi ottaa työn alle jotain nopeasti valmistuvaa. Viikonlopun saldona oli näin ollen perussukat seiskaveikasta, kokoa 43.

Basic socks. Yarn: Novita 7 veljestä (120g). Size 43.
Sukat menivät lahjaksi 50-vuotta täyttäneelle miespuoliselle työkaverille. Kun en muutakaan keksinyt. Miten niin mielikuvitukseton? Pettymys oli iso, kun miinusta lankavarastoon tuli näistä vain 120 g. Pitemmät varret olisi ehdottomasti pitänyt tehdä. Ko. lankaa on jäljellä vielä 180 g, joten jompikumpi kylmävarpaisista omista miehistäni saattaa saada ennemmin tai myöhemmin täysmittaiset siniraidalliset saapassukat.

Kahdet sukat peräkkäin olisi kuitenkin meikäläiselle liikaa, joten uusin Moda pakotti minut kaivamaan esille viime keväänä hamstrattua herkullista kid mohairia, joka on kiltisti odottanut lankalaatikossa sopivan ohjeen löytymistä. Tämäkään liivi ei ole nopeimmin etenevää mallia, ja lankasupistusten kannalta kerrassaan onneton työ:  miinusta napsahtaa maksimissaan muutama kymmenen grammaa. Mutta niinhän se on, että fiilispohjalta tässä harrasteessa on mentävä ja juuri nyt tuo lanka juttelee minulle kovasti.
 
The brand new Moda magazine forced me to dig some skeins of kid mohair out of my yarn stock. Also this nice, warm and thick yarn, 100% wool and with beautiful¨turquoise colour already waits for its turn. This is what I call startitis...

 Koska niitä miinusgrammojakin pitäisi jostain saada, täysvillaiset petroolinväriset Tallinnanherkutkin odottavat jo vuoroaan ja etenkin sitä, että pengon Ravelryn uumenista niille sopivan ohjeen. Pitäähän viime kesäkuun lankamatkan tuliaisista jotain neuloa poiskin ennen uutta matkaa. Tähän mennessä olen tainnut silloin maahantuomastani 5,5 kg:sta kuluttaa jotakuinkin 200g, joten neulottavaa riittää. Noh, näille on suunnitteilla projekti, joka kestänee jonkun viikon ja täräyttää sitten miinuksia saldoihin toista kiloa. Nopeampiakin miinusmahdollisuuksia on takataskussa, joten ei supistelutavoite vielä ole karannut käsistä. Suunnitelmien mukaan mennään edelleen.

Muutoin viime viikonlopun ehdoton kohokohta oli teatterireissu ukkokullan kanssa. Koska mieheni on jostain syystä aina jotenkin ihaillut Katri Helenaa, ostin hänelle synttärilahjaksi liput Helsingin kaupunginteatterin musikaaliin. Valinta oli jokseenkin hätäinen ja perustui pitkälti siihen, että työnantajan tarjoamia virikeseteleitä uhkasi vanheta vuodenvaihteessa, joten pitihän ne käyttää pois. Maksoin siis oman musikaali-iltani niillä, ihan viime tingassa joulun tienoilla. Vaan niinhän sitä sanotaan, että kun ei mitään odota, ei ainakaan pety: tuo musikaali oli kerrassaan hienosti toteutettu ja sitä oli ilo katsella ja kuunnella, vaikka itse en Katri Helenan fani millään muotoa olekaan. Niin vaan mielessäni hyräilin niiden 60-70-luvun hittien mukana, joille väkisinkin olen lapsuudenkodissani joutunut altistumaan, ja kyynelehdin vuolaasti koskettavassa hautajaiskohtauksessa. Loppunäytelmä menikin paikoin komediaksi, kun kuvaan astui laulajan myöhempi professoriaviomies... mutta ei siitä sen enempää. Suosittelen unohtamaan mahdolliset ennakkoluulot tähän genreen liittyen, ilta oli hyvinkin lipun hinnan arvoinen. Ja mieskin tykkäsi, vaikka hieman piti machoilla ja vähätellä "jukeboksimusikaaliksi". No, sellainenhan se oli. Nyt odottelen kaverilta referenssitietoa Queen-musikaalista. Ilman luotettavista lähteistä tulevia suosituksia se tuntuu jotenkin riskaabelilta sijoitukselta: oikeasti, voiko joku laulaa edes puoliksikaan niin kuin Freddie Mercury? Ainakaan joku suomalainen näyttelijä?

(Ja tähän ukkokullan takuuvarma huomautus olisi, että Queen-musikaalihan on jo niin nähty. Kävivät nimittäin isä-poika-kokoonpanolla pari kesää sitten Lontoossa ja onnekkaasti pääsivät tämän siellä näkemään. Niin että jos on vapaaehtoisia seuralaisia kotimaan kamaralla vietettävään musikaali-iltaan, saapi ottaa yhteyttä...)

Eipä siis muuta kuin odottelemaan kymppiuutisia ja C.S.I Miamin alkamista. Olen tätä nykyä ihan koukussa näihin erinäisten rikostutkintasarjojen parissa vietettyihin loppuillan neulomistuokioihin. Loppuviikkoa kohti niiden aiheuttama krooninen univaje alkaa yleensä aiheuttaa lievää haukottelua työpaikalla. Sitä odotellen.

torstai 12. tammikuuta 2012

Villiruusu - ja klemmarin tarina vol 2.

Lankavaraston supistelujen miinukset on korkattu. Tähän sitä klemmaria tarvittiin, paremman työkalun puutteessa:

Pattern: Wild Rose by Larisa Valeeva (Ravelry). Yarn: Aade Lõng Artistic 8/2 (152g).
Needles: Addi 4,5mm/4mm.
Kun pinkki lanka alkoi seireeninkutsullaan jutella (tai oikeastaan vaativasti huutaa) ja alkuun päästyäni kävi ilmi että ohjeeseen tarvitaan helmiä, oli edessä ostosreissu. Ensin myöhästyin 5 minuuttia Menitan sulkemisajasta, eivätkä kyseisen lauantai-iltapäivän muut kohteeni (Ison Omenan Prisma ja Citymarket), myöskään tunteneet pieniä virkkuukoukkuja. Pieni virkkuukoukku jäi siis sillä kerralla hankkimatta. Sinellistä valitsin mahdollisimman isoreikäiset helmet, mutta siltikään kotoa löytynyt pienin virkkuukoukkuni (1,5mm) ei edes yrittänyt mahtua niistä läpi. Koska sormia syyhytti neulominen ja dead-line painoi päälle taas kerran (nuoremman sukulaisen synttärit), hätä ei lukenut lakia ja insinöörihän keksii keinot kaikkeen. Siispä kirjoituspöydän laatikosta löytynyt klemmari vääntyi kokonaan uuteen uskoon ja helmetkin alkoivat löytää tiensä neuleeseen.

In the beginning didn't own a crocheting hook small enough, so I had to use a modified paper clip for attaching beads..

Kuten rakkaat Neuleharppusisareni hyvin muistavat, klemmari oli hieman hidas ja työläs työkalu. Loppiaisaaton harpputapaamisen jälkeisenä lauantaina painelin taas Menitaan, tällä kerralla ajoissa, ja olen nyt kahden Hyvin Pienen Virkkuukoukun onnellinen omistaja. Viimeisen helmikerroksen kanssa ei sitten tuhraantunut puoliksikaan niin paljon aikaa kuin niiden aiempien. Helmet ovat neuleessa tosi kivan näköisiä ja pujottaminenkin sujui näppärästi, ainakin sen jälkeen kun klemmari oli toimitettu ansaitulle eläkkeelle.
Tämä oli siis ensimmäinen neule johon helmiä pujottelin, vaan tuskin jää viimeiseksi.

Älkää siis hetkeäkään luulko että minusta tulee joku virkkaaja vaikka koukkuvalikoima laajenikin. Jotain rajaa ja pois se minusta!

I have to admit that a paper clip was a bit slow tool to use: so, when I had only one row of beads left, I already owned TWO small hooks. Just in case ;)
Tuotokseen en ole oikein tyytyväinen. Pingotin huivin liian lyhyelle vauvanpatjalle ja toinen kulma jäi hassuun muotoon: pitäisi oikeastaan ottaa uusiksi.  Niin ja ne virheet. Periaatteessa malli ei ollut vaikea, mutta jos reikäkuvion kohdalla sattui tulemaan virhe, sen löytäminen ja korjaaminen jälkeenpäin oli paholaismaisen hankalaa. Ja niitä virheitähän siis tuli (montakohan tuohon kuvaankin mahtuu). Muutenkin tämä malli olisi näyttänyt paremmalta lace-vahvuisesta langasta. Omille harteilleni en tämän mallista huivia osannut ollenkaan taitella nätisti, joten rakkaat lukijani, saatte tyytyä taas tylsiin lattiakuviin: toivottavasti lahjan saaja on minua taitavampi ja luovempi huivien käyttäjä! Värit olivat hänen lempivärejään ainakin vielä jokin aika sitten, joten huivi lähtee pian kohti Poria. En siis järjestänyt tällä kerralla mitään viime hetken öistä neulemaratonia, vaan olin rehellisesti ja reilusti myöhässä.

Vielä loppuun tärkeä huomautus: kävin siis vuoden ensimmäisen kerran Menitassa enkä ostanut yhtään lankaa. Vain ne kaksi virkkuukoukkua. Vuoden lankasaldo on siis nyt miinuksella ja ostot vielä kahden viikon jälkeen 0 g/EUR. Vähänkö olen ylpeä itsestäni. Tosin asiaa auttoi kovasti se että lankakauppavisiitin aikana oli hiukkasen kiire, koska autossani istui neljä henkeä odottamassa  (kaksi miestä ja kaksi muuten vaan teini-ikäistä) ;)

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Olipa kerran klemmari...

Olipa kerran ihan tuikitavallinen klemmari...


...vaan sen varalle olikin varattu tavanomaista toimistotyötä suurempia suunnitelmia. Se koki nimittäin muodonmuutoksen Tärkeäksi Työkaluksi.


Ja mihin sitä sitten käytettiinkään? Moni Harppuystävä jo sen tietää katseltuaan näpertelyäni torstai-iltana useamman tunnin ajan, mutta niille jotka eivät vielä tiedä, jännitys jatkukoon. Kaikkien hyvien satujen tavoin tämäkin tarina jatkuu ensi kerralla. Toisin sanoen lankavaraston supistusprojektin ensimmäiset miinukset antavat vielä hetken odottaa itseään.

Langat eivät ole ainoa hamstrauskohteeni. Kirjat ovat toinen. Satuja olen aina lukenut, mutta nykyisessä elämäntilanteessa en niinkään kerää satukirjoja. Koska klemmarin tarinan jälkimmäinen osa ei ole vielä julkaisukelpoisessa muodossa, tyydyn esittelemään loppuvuoden kirjahankintojani.


Jonkun nettikirjakaupan pitäjä rikastui taas muutamalla eurolla löydettyäni tämän lelukirjan ja samalla kirjan perinteisestä villakirjonnasta.


Tässä villakirjontakirjassa on toinen toistaan houkuttelevampia kirjontamalleja! Sitäpaitsi sikäli kun jotain muistan muinaisilta kouluajoiltani, valinnaiskässässä tätäkin lajia tuli kokeiltua ja se oli kivaa. Hmm, pitänee laittaa tarvikkeita hankintalistalle.



Kuten arvata saattaa, nämä kirjat ovat hautuneet kaapissa nyt muutaman kuukauden, mutta mitään en niistä ole vielä tehnyt. Vaan on niitä niin kiva selata!

Joulun alla Menitan lankakahvilassa eräällä kanssaneulojalla oli mukanaan tällainen ihanuus...


...ja minä siitä paikasta kotiin päästyäni nettiin ja tilailemaan. Jospa vaikka tulisi lähipiirin pikkuisille väkerrettyä jotain inhan suloista, vaikka hämähäkkejä tai hepokatteja... tai kastemato???! Ihana kirja.

Loppiaisviikon ohjelmassa oli lankavaraston siivous, ja jotta aarteilleni järjestyi kipeästi tarvittua tilaa, piti siivota vaatehuoneen perukoille sedimentoitunutta tarpeetonta tavaraa hus pois kirppiskuormaan. Samalla tuli tehtyä nostalgiamatkoja menneisyyteen niille ihanille vuosille, jolloin nyt 186-senttinen vauvani oli hieman pienempi. Nämä n. 16 vuotta sitten neulomani ihanuudet eivät tule koskaan päätymään kirppiskuormaan.


Tämä n. 62 cm setti oli vauvelin päällä, kun aikanaan kotiuduttiin synnytyslaitokselta. Katsokaa näitä ihania pikku sukkasia, ei uskoisi että olivat joskus liian isot kaverille, jonka kengännumero on nyt vaatimaton 46.


Nämä oli siis hyvissä ajoin pakattu sairaalaan mukaan otettavaan tarvikekassiin. Mukana oli varmuuden vuoksi sekä vaaleanpunaiset että -siniset rusettinauhat. Mummo neuloi poikaselle vielä samalla mallineuleella peiton. Sitäkin hypistelin keskiviikkona tippa linssissä, ennen kuin pakkasin uudelleen vaatehuoneen ylähyllyn aarrelaatikkoon.

 Tätä 74 cm pukua käytettiin sitten vähän myöhemmin.


Oi niitä aikoja. Sitä kultaista 90-lukua.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uudenvuodenlupauksia ja niiden toteutumisia


 Meillä on tänä vuonna kukkinut tällainen joulukukka. Kliiviaksikin sitä nimitetään. Näyttääkö hassulta? Typerä blogger jostain syystä kääntää kuvan itsepäisesti sivuttain useista yrityksistä huolimatta!



Vuodenvaihteessa on yleensä tilinpäätöksen aika. Lainaus tästä samaisesta blogistani viime tammikuulta:

"Tänä vuonna tein yhden uudenvuodenlupauksen ja se oli se, etten tee uudenvuodenlupauksia. Yritys olisi kuitenkin kova estää lankavaraston enempi paisuminen, ja jos sen saisi supistettua alle 20 kg:n, aina parempi."¨

Mitenkähän kävi tuon yrityksen, joka näin jälkeenpäin luettuna kovasti näyttää uudenvuodenlupaukselta?

Pari Tallinnaan tehtyä visiittiä ja monta muuta retkahdusta myöhemmin epäilys on ollut vahva, että tämä vuosi ei ole lankavarastoa ainakaan supistanut. Vuoden lopuksi oli kovat paineet saada tilastoa kauniimmaksi, joten kaivoin esille 200 g kerän akryylihirvitystä, jonka yhdessä tilapäisessä mielenhäiriössä olen tullut ostaneeksi, ja neuloin tuubikaulurin. Resepti on enemmän tai vähemmän oma, joskin mallineule etäisesti muistuttaa kyseisen monsterikerän vyötteessä ollutta pitkän huivin ohjetta.

Pattern: ?? Does not exist. Yarn: Schachenmayr Artoro, 200g (94% polyacrylic).
Needles: 10 mm.
Enpä ole tainnut 10 mm haloilla aiemmin neuloakaan. Huivin epäonnistunut asettelu kaulalle kuvaustilanteeseen kuvastaa muutenkin työn luonnetta alusta loppuun. Uskokaa tai älkää, se näyttää paremmalta luonnossa!

Viime hetken tikuttelujen tultua päätökseen oli aika tehdä varastoinventaario ja päivittää ei-ihan-niin-ajantasaiset lanka-Excelit. Vuosi ei selvästikään ole ollut kovin tuottoisa:

V. 2010 neuloin 7990g lankaa, v. 2011 vain ja ainoastaan 5330 g!

Voi surkeus. Edes yhden kesäkuisen Tallinnanreissun verran ei ole tullut kulutettua. Ripottelen ylleni tuhkaa ja tervaa ja kieriskelen höyhenissä. Lasketaankohan meikäläistä tällä saldolla enää mukaan edes harppujen lahkotapaamiseen?

Kun kerran tuottavuus on ollut alamaissa, on syytä tarkistaa kassavarannot. Aarteitahan pitää vaalia, eikös niin? Osa lankapoloisista on ollut pahvilaatikoissa, joille saattaa käydä ajan myötä näin (ainakin jos ovat lankapinon alimmaisena).

This box has served well in storing my thickest yarns. Now it was the right time to organize my stock and replace it.

Siispä järjestin lankakeräni ja suoritin samalla tarkistuslaskennat niille jämälangoille, joita on jollain lailla käsitelty kuluneen vuoden aikana. Kaikki langat saivat kuin saivatkin muoviset säilytyslaatikot, vaikka tiukkaa teki, ostettuani VAIN kaksi uutta. Kun kerrankin on ihanan kuiva pakkassää, kiikutin koko komeuden samalla vähäksi aikaa ulos pakkaseen ihan vaan saadakseni mielenrauhaa painajaisilta, joissa muinaisilta opiskeluajoiltani tutut turkiskuoriaiset syövät aarteeni. Niillehän eivät mitkään akryylihirvitykset kelpaa.

Who said I have a lot of yarn? It is not much anyway. Only a few boxes.

Kun excelit oli päivitetty, oli aika tarkistaa mitä lankavaraston koolle vuoden varrella tapahtui:

V. 2010 ostin 23,7 kg lankaa, v. 2011 vain 14,3 kg.

34% pudotus neulomistahdissa mutta peräti 40% pudotus langanostoissa. Addiktiohan on melkein hallinnassa!  

Ennen kuin neuleystäväni Virpi ehtii peräänkuuluttaa lankoihin käyttämääni rahamäärää, raportoidaanpa senkin kehitys:

V. 2010 hamsteroin lankaa 1423 € arvosta, mutta v. 2011 kulutin vain 851 €.

Minähän olen säästänyt monta sataa!!!!!! Tästä innostuneena laskin myös hankkimieni lankojen kilohinnan kehityksen:

V. 2010 hankkimieni lankojen keskimääräinen kilohinta oli 60,25 €/kg.
V. 2011 vastaava luku oli vain 59,65 €/kg.

Ja minä kun olen luullut että minusta on tulossa lankahifistelijä??? Kattia kanssa. Kyllä Excel on muuten monipuolinen työkalu. Sillä laskee kaikenlaista tuossa tuokiossa.

Ai mitä? Jotain puuttuu? Niinpä, se lankavaraston koko.

V. 2010 lopussa lankavarastoni koko oli 23,5 kg + 1,5kg jämänysiä.
V. 2011 lopussa varastoa oli kertynyt yhteensä 33,7 kg.

Hämmästyttävintä on tämä: Vanha varasto 25kg + Ostetut 14,3 kg - Neulotut 5,3 kg = 34 kg. Tämän mukaan olisin saanut vain 300g lankaa, mikä ei kyllä pidä paikkaansa vaan jo siskoni antamassa synttärilahjassa oli enemmän. Selvästi olen raaskinut myös itse lahjoittaa pois osan langoistani. Hyvä minä!

Mitä sitten olen tehnyt?

Yhdet sukat (!)
6 sytomyssyä (tämä hävettää...)
4 pipoa
10 kolmiohuivia (jos Bactukset lasketaan...)
2 villajakkua (jos Rose Mohairia voi nimittää villaksi)
2 lyhythihaista kesäpaitaa
1 liivi
1 lapsen pusero
1 vauvanhaalari
2 kauluria

...ja epämääräinen määrä tiskirättiä, kylppäripesintä, frillahuivia, joulutonttua ja muuta särää.

Koska uudenvuodenlupaukset on tehty rikottavaksi, teen sellaisen nytkin. Nyt alkaneen vuoden lopussa lankavarastoni tulee olemaan alle 28 kg ja olen neulonut valmiiksi vuoden aikana yli 10 kg.  Usko pois.
Hyvää Uutta Vuotta 2012! Happy New Year 2012!