sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Projekti lankojen tuhoaminen, osa I: eroon Puro Batikeista

Jostain oli lankavarastoon siunaantunut keräkaupalla Novita Puro Batikia. Tein siitä muutama kesä sitten tunikan, mutta totesin hyvin pian etten voi sitä käyttää: kainalot ovat tuollaisessa muovikuoressa hiestä märkänä alta viiden minuutin. Tulin siihen tulokseen, ettei noille langoille ole muuta käyttöä kuin sytomyssyt. Viime kesänä teinkin niitä pari, mutta syksyllä aika kului ihan muuhun ja tammikuun alun lankainventaariossa kyseisen langan määrä alkoikin masentaa. Niinpä keräsin Batikit yhteen laatikkoon helposti saataville ja varsinkin hyvin näkyville ettei totuus unohtuisi. Päätin tehdä kaksi myssyä kuukaudessa päästäkseni noista joskus eroon. Ja hyvinhän se homma eteni (vaikka välillä näytti pahalta, kun homma olikin kääntymässä harpputoveri Virpin Bambuvaraston tuhoamiseksi)

Chemo Caps made of Novita Puro Batik.
Patterns available via Ravelry: Quest for a Man (upper row)
Boy Hat, Butterfly hat & another Boy Hat (from left to right).
Needles mostly 4,5 mm, yarn consumptiln 48-82 g / hat.
Nyt on Puro Batikit käytetty. Tosin lankainventaariotaulukkoni väittää että jossain olisi vielä 40 g jämäkerä, mutten heti keksi missä se voisi olla, paitsi korkeintaan siellä kuuluisassa hukassa. Epäilen vahvasti kirjausvirhettä.

Onhan näitä tullut tehtyä: tässä myssyjen perhekuva. Tänä vuonna tehdyt 10 kpl saivat viime kesäiset 4 kpl seurakseen. Olen kuluvan vuoden osalta jopa edellä myssytavoitteestani. Nyt pitäisi tehdä tilaa kaappeihin ja toimittaa nämä eteenpäin sekä etsiä vaatehuoneen lankavarastosta seuraavat myssylangat. Ja niitähän riittää: jos jonkinlaista puuvillaa tuli hamstrattua yhdellä taannoisella harppumatkalla jolloin Tallinnan Karnaluksissa mopo karkasi  pahasti käsistä.

I have finished a few chemo caps since last summer, 14 in total. The project continues on "two hats per month" basis. 
Napoleon on taas ollut suureksi avuksi näissä neulomistuokioissa, tai seuraksi ainakin. Muutenkin kissaherra on kuin emäntänsä - välillä hyvinkin skarppina ja terävänä...


...ja välillä ei voisi vähempää kiinnostaa.


Että alkoi Puro Batik tympiä: älkää luulkokaan että ostan sitä lisää, enkä myöskään aio käyttää kovin monta minuuttia sen mahdollisesti jossain piileksivän jämäkerän etsintään. Mieluummin puuhastelen puutarhassa, jossa sinivuokot kukkivat parhaillaan ihanasti.



Sisällä olohuoneessa kukkivat kliiviat:  tällä kerralla jopa odotettuun vuodenaikaan ja jopa molemmat yhtäaikaa. Ihanaiset, lempikukkani!



Toisessa kliiviassa kukinto on niin suuri, että sen paino on vääntänyt koko kasvin vinoon. Mietinkin pitäisikö tuo katkaista maljakkoon ennen kuin koko ruukku rämähtää lattialle. Nämä ovat siitä ihania kasveja, että mitä huonommin niitä hoitaa, sitä paremmin ne tuntuvat viihtyvän!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kelmscott - talven viime pyristelyjä

Minulla on ilo esitellä tämä talven viimeinen isompi neulontarutistus. Kylläpä sitä talvea ja lunta tänä vuonna riittikin pitkään. Samaten tämän jakun neulominen kesti ja kesti. Koittihan se kevät sentään lopulta ja jakkukin valmistui.

The last knitting project during this winter. Thank God, the spring is finally here and almost all the snow is gone.

Mallin nimi on Kelmscott, ja lanka on syksyisen Villavyyhti-visiitin ostoksia. Ylellinen merinovillan ja silkin sekoitus halkeili hieman mutta oli muuten miellyttävää neulottavaa. Mallikuvio oli haastava, sillä pitsikaaviota piti seurata sekä oikean että nurjan puolen kerroksilla eikä suurehkoa kuviota mitenkään voinut oppia ulkoa.


Pattern: Kelmscott (Ravelry). Yarn: Cascade Yarns Venezia Worsted (70% Merino, 30% Silk).
Size 42. Needles: 4,5 mm. Yardage: 600 m/1196m.
Erityisesti jakun kaulus oli haastava. Pitsikaaviolla oli leveyttä kolmen A4:n verran ja edelleen sekä nurjalla että oikealla piti olla tarkkana kuin porkkana. Pari kertaa piti hieman purkaa.

The collar was quite demanding and needed a lot of concentration.

Sulihan se lumi pihaltamme lopulta. Maa on vielä aika märkää, mutta pian pääsee siivoamaan talven jälkiä ja kunnostamaan nurmikkoa.

I am not sure if I like the small lace pattern in the lower back... should have left it away.
Krookukset kukkivat jo ja moni muukin kasvi nostaa jo päätään mullasta:  jokavuotinen kevään ihme - vielä viikko sitten tuossa pihalla oli 25-30 cm lunta.


Ukkokulta on matkustellut töiden merkeissä tänä vuonna runsaasti. Napoleon on ollut onnesta soikeana nyt kun isäntä kotiutui oltuaan taas kaksi viikkoa matkoilla. Kissakaveri näyttää nyt päättäneen, että jos isäntäpalvelija taas aloittaa pakkaamisen, hän piiloutuu kyllä matkatavaroiden joukkoon ja lähtee mukaan.

Listen man, if you are planning to travel abroad again, I will hide in your suitcase and come along. Believe me.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Keväthangella?

Vanhempi sukulaiseni täytti 90 vuotta: vahva, rohkea ja aina iloinen nainen, jonka taitavista käsistä syntyy vieläkin sukkapari poikineen. Halusin muistaa häntä jollain itsetehdyllä. Huivi siis, mitäpä muutakaan. 
Lankavaraston uumenista löytyi arvokkaalle vanhalle rouvalle sopiva vaaleansininen vyyhti teetee Elegantia. Mallin kanssa otin pienen riskin ja aloitin Renee Leveringtonin kevätmysteerihuivin (ks.Ravelry), jonka viimeinen ohjekaavio julkaistiin vain päivää ennen kuin huivin piti olla valmis ehtiäkseen postitse synttärisankarille perille. Mahdoton tehtävä? Ehkä ei; valmistuminen ajallaan olisi ollut mahdollinen, ellei tuosta sunnuntaipäivästä olisi iso osa mennyt enomiehen 80-vuotissynttäreillä sekä auton ratissa. 

Pattern: Spring Mystery Shawl 2013. Yarn: teetee Elegant (70% wool, 30% silk, 500m/50g).
Needles:  3.5 mm.  Yardage: 45g/450m.
 
Huivista tuli kuitenkin ihan kaunis, ja myös mukavankokoinen toisin kuin viimevuotisesta Anniversary Mystery Shawlista. Laitoin huiviin pieniä kirkkaita Sinellin helmiä, jotka olivat huivissa kuin auringon kimmellys keväthangella - tai sitten ei. Eivät ne kovin paljon erotu, vähän kuitenkin.


Small glass beads are not easy to see. However, in direct sunlight they sparkle like snow crystals.

Toisena parannuskohteena: olisin voinut pingottaa huivin hieman hellemmin. Nyt siitä tuli aikamoista hämähäkinseittiä. Yläreunassa oli neuloja liian harvassa, ja jos olisi ollut aikaa olisin uusinut koko pingotuksen. Vaan ei ollut. Hankintalistalle seuraavaksi ehkä pingotussetti...


The shawl was a birthday present or a 90 year old relative. I hope she will like it.

Huivi ei siis ihan valmistunut ajallaan vaan saapunee perille kaksi päivää myöhässä. Kuulin kuitenkin huhua, että synttärisankari olisi viikon poissa kotoa ja pakoilemassa mahdollisia synttärivieraita. Ehkäpä hän voi siis luulla, että lahja on saapunut ajallaan ;). Niin ja enomies ei sitten saanut itsetehtyä lahjaa, kun en millään keksinyt sopivaa.

Onneksi talven selkä alkoi lopulta taittua. Napoleon nauttii. Vilukissa on nimittäin lopputalvesta löytänyt uuden nukkumapaikan vanhan talonpoikaissohvan takaa patterin päältä. Kyllä siellä tarkenee.

Napoleon the Cat has found a new place to sleep. He seems to think that this winter has lasted long enough already.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Diipadaapaa

Tämähän on käsityöblogi. Tai ainakin pitäisi olla. Vaan kun ei mitään valmistu, pitänee heittää täydellisen turhanpäiväinen diipadaapapäivitys ihan vaan sen takia, ettei kaikki lukijat kaikkoa. Voi tietysti olla että hyvä tarkoitus karkoittaa loputkin.

Yleisön toivomuksesta postauksen pääaiheena on Napoleon. Hupia löytyy pienelle pienistä asioista, kuten pahvilaatikoista ja paperipusseista. Paperipusseilla tosin on kummallinen taipumus pudota tuolilta lattialle, jos niissä on jotain liikkuvaa sisällä. Ja niissähän on.

Napoleon the Cat loves carton boxes and paper bags. This time our hide and seek game ended unexpectedly when the whole bag - containing the cat of course - fell down from the chair.
Kevät. Se oli tänä vuonna lyhyt muttei kylläkään kovin vähäluminen. Näköjään olemme palanneet takaisin helmikuulle, jos nyt säästä voi jotain päätellä. Onneksi takana on sentään pari aurinkoista maaliskuista päivää, jolloin ehdittiin ottaa aurinkoa verannalla.

One of the sunny spring days that we had before it started to snow again.

Eikö se lumi siis ikinä sula?

According to my best knowledge, the snow should have melted already.

Palmusunnuntaina meillä oli vieraita; Napoleonkin sai oman vieraan. Australianterrieri Myrskyllä ei pitänyt olla mitään syytä näyttää näin alakuloiselta, sillä kissaisäntä oli tällä kertaa suorastaan suopea vierastaan kohtaan. Ei näyttänyt edes kynsiään, ja jopa ylimielisesti nuuhkaisi koirulin turkkia. Kieltämättä kissaisäntä oli silti jokseenkin halveksuvan välinpitämätön asenteeltaan. Ehkäpä se laittoi masentumaan.

Napoleon had a guest. His name is Storm. What a non-appropriate name for such a quiet and calm dog.

Kun talossa on vieraita, täytyy olla jotain tarjottavaa. Pitkämatkalaisille laitettu lounas sai oman perheen miesväeltä murskatuomion. Vieraat kehuivat - kuinkas muutenkaan, harvemmin kehtaavat moittiakaan. Jälkiruokakahvipöytä sen sijaan oli maistuva, vaikka itse sanonkin. Tarjolla oli mustikkajuustokakkua Pirkan ohjeella. Oli hyvää, suosittelen. Ulkonäöstä en tosin saanut yhtä kaunista kuin lehden mallikuvassa. Kuinkas muutenkaan.

When there are visitors in the house, something sweet needs to be available. Like this blueberrycheesecake. Yummy!
Epämääräinen ruskea möykky mustikkakakun takana ei ole mämmiä eikä mitään muutakaan kertaalleen syötyä. Se on Tupperwaren ohjeella tehty mikro-omenakakku. Ulkonäössä ei ollut kehumista, mutta maku oli erinomainen, eikä valmistukseen mennyt aikaa juurikaan muuta kuin mitä muutaman omenan raastamiseen saa tuhrattua. Niin ja tietysti muutama minuutti mikrossa kypsentämiseen.


Sometimes we have a tendency to exaggerate a bit. Like now, when three cakes in the table were not enough and I had to do one more.

Koolla ollut naisväki rakastaa suklaata. Koska en ole keittiöihmisiä, mutakakku valmistui myös Tupperwaren  ylihelpolla mikroreseptillä, ja herkun valmistuminen vei aikaa ehkäpä noin 10 minuuttia. Aino-lakkajäätelö maistui sen kanssa mainiosti. 

Leipomuksistani jäi reseptikansio pöydälle. Tai jotain. Joka tapauksessa se päätyi Myrskyn emännän käsiin. Hän sitten löysi sieltä kansiosta jonkun rommitortun reseptin, jota oli kuulemma pakko kokeilla. Siispä vielä yksi kakku uuniin, jottei syötävä loppuisi kesken, eikä tämä ollutkaan mikroresepti. Eipä ollut maultaankaan noiden muiden veroinen vaan yhtä valju maultaan kuin ulkonäöltäänkin. Paitsi kakun tilaajan ja hänen kummipoikansa mielestä. Liian vähän rommia? (Ups, nyt Napoleonin isäntäpalvelija saattaa huomata että olen sosialisoinut hänen piilopullonsa...)

Vieraat toivat kukkia. Napoleon rakastaa niitä.

Napoleon loves flowers. I mean, he loves to eat them.
Pääsiäisnoidista Napoleon ei niinkään pidä vaan kiertää ne mieluummin kaukaa. Niitäkin kuitenkin kävi. Toiset kääntyivät ovelta pois, kaksi jäi kylään pidemmäksi aikaa. Suklaamunat maistuivat molemmille. Toinen yritti tosin syödä yllätysmunista muoviset sisäkuoretkin.


Palmusunnuntaivieraiden lähdettyä Napoleon nautti taas omasta rauhasta ja rentoutui. Mikäs sen mukavampaa.


Seuraavalla kerralla ehkä jotain valmistunutta. Ehkä. Tarjolla olisi projektityönä lähes valmiin neuleen saumojen ompelua. Vapaaehtoisia??? Tai sitten täytän seuraavan postauksen alkuvuoden lankaostoksilla. Niitäkin on taas tullut tehtyä... valitettavasti.